Ihastuin Alpo Noposen pienen kirjan Ensimäiseltä kymmeneltä (1905/1920), mutta tavalliseen tapaani halusin ymmärtää kuinka lähellä ne olivat totuutta. Verkosta ei tätä kirjoittaessani löytynyt valmista sukututkimusta perheestään, mutta kylläkin sukutaulun osa, joka paljasti, että Alpo ei ollut perheen ainoa kauas lähtökohdistaan päässyt.
Alpon vanhemmat menivät Rantasalmella naimisiin 12.10.1843. Paul Olofsson Noponen oli talonpojan poika Joroisten Lahnalahdelta ja Hedvig Maria Pettersdotter Räisänen talonpojan tytär Harjurannasta. Avioliiton ensimmäinen vuosikymmen asuttiin Hedvigin kotitilalla, jonka isännyys siirtyi isältään serkulleen (RK 1848-59 I s. 209, s. 211). Jotain viljeltävää oli Paulillakin, joka on merkitty talonpojaksi kun kasteelle vietiin Anders Johan (s. 15.12.1846), Henrika Maria (s. 6.6.1849) ja Ida Lovisa (s. 22.2.1851).
Marraskuussa 1854 katsottiin kuitenkin hyväksi tai tarpeelliseksi ottaa muuttokirja Sulkavalle. Sinne oli taidettu muuttaa käytännössä jo aiemmin, sillä 1.5.1853 syntynyt Vilhelmiina kastettiin Sulkavalla. Sekä kastemerkinnän että rippikirjan (1851-61 s. 240) Paul oli talonpoika eli tilallinen. Sulkavan Mäntysen tilalla 4 perheeseen syntyi 15.1.1855 poika Paul, joka kuoli vähän ennen seuraavan lapsen, Augustin, syntymää 31.7.1856 (LK 1852-61 s. 240).
Vuosikymmenen loppuun mennessä muutettiin Rantasalmelle, takaisin Sulkavalle ja jälleen Rantasalmelle (RK 1848-1859 s. 514). Vielä 30.5.1860 syntyneen Adrianin kastemerkinnässä Paul on talonpoika, mutta Kolkontaipaleen tilan 7 vuokraus on päättynyt viimeistään vuonna 1861 (RK 1860-1871 s. 606). Paul merkittiin itselliseksi, kun kasteelle vietiin 10.12.1862 syntynyt Albin eli Alpo ja 12.4.1866 syntynyt Karolina. Perhe sai köyhäinapua ainakin vuonna 1863 (RK 1860-1871 s. 589, 674, 804, 917).
Alpon kuvauksen mukaan vuoden 1865 paikkeilla perhe asui "pienessä torpassa siellä Kolkon
rannalla" ja kirkonkirjoissa heidät on kirjattu Kolkontaipaleelle. Asuinrakennusta hän kuvasi muistelmaan lehteen Uutta kylvöä 1922:
Se tölli Kolkonjärven rannalla Rantasalmen pitäjässä, jossa allekirjoittanut teki ensimmäiset tietoiset havaintonsa maailmanmenosta, oli ahdas ja nokinen, sillä siinä oli vain pieni yksinäinen savupirtti isällä ja äidillä lapsineen ja vielä pienempi lääväpöksä töllin ainoalle kotieläimelle, kirjavalle Vyötikille. Pirtissä oli yksi ikkuna ja siinä neljä pientä nelikulmaista ruutua, niistäkin toiset tikulla paikattuja. Seinät näyttivät ulkoa harmahtavan lahonneilta; sisältä ne hohtivat kiiltävän mustilta ovenkamanan ja ikkunan ylälaidan tasalle saakka. Kiillotuksen oli tehnyt nokinen savu, joka päivittäisin asuntoa lämmitettäessä täytti pirtin yläosan. Pihassa pirtin edessä oli kalliota ja nurmea, mikäli ne eivät olleet lumen peitossa, lisäksi pikkunen tilkku perunamaata, ympärillä lehtimetsää, josta äiti sirpillä kalusi talven heinät lehmälle
Elinkeinoista Alpo mainitsee samoihin aikoihin kirjassaan, että "Sisko Miina oli paimenena
suuressa talossa, jossa isäkin teki viikkotyötä. Kusti
veli oli »ajelluksella». Hän kierteli kyliä toimitellen
kaikkialla pieniä käskyjä saadakseen elatuksensa ja
jos mahdollista hiukan kotimökkiinkin vietävää." Toisesta lapsuusmuistelmasta selviää lisäksi, että vanhin veli Antti oli renkinä Savonlinnassa.
Alpo Noponen ei lapsille tarkoitetussa kirjassa mainitse sisarustensa kuolemaa, jota hän tuskin on unohtanut. Kuusivuotias Adrian-veli kuoli 13.6.1866 vetotautiin ja vain pari kuukautta elänyt Karoliina 20.6.1866 heikkouteen. Nälkävuodet olivat tosiasia, jota Noponen ei kirjassaan kaunistele eikä myöskään asuinoloja yhden ikkunan mökissä.
Pienestä mökistä, josta on mieleeni jäänyt monta herttaista muistoa, täytyi meidän muuttaa pois. Se oli näet kovin huonontunut eikä maan ja mökin omistaja sallinut sitä korjailla. Hän tarvitsi töllin heinäladoksi eikä siis enää voinut sitä mitenkään luovuttaa meidän asuttavaksemme. Meidän täytyi niin ollen jättää hyvästi lapsuuteni rakkaalle töllille, jonka karstainen katto ja savuttuneet seinät olivat minusta niin kauniit. Saimme joksikin aikaa asunnon Riemulan suuren tuvan sopessa, jouduimme loisiksi.
Seuraavasta muutosta hän kirjoittaa
Isäni on päässyt naapuripitäjän, Luhtajärven, varakkaan lukkarin isäntärengiksi. Äitini oli saanut poikineen muuttaa lukkarin kanakamariin. Oli siis päästy pois Riemulan tuvannurkasta ja saatu jälleen oma hovi asuttavaksemme.
Naapuripitäjällä Alpo Noponen tarkoittanee Heinävettä, jossa hän verkkosivun mukaan "varttui nuoreksi mieheksi". Saman sivun mukaan Alpo Noponen kävi Kerman kansakoulun, mikä sopii kirjaansa, jossa kansakoulu on "Herakosken sahalla". Tänne hän pääsee, vaikka perheen talous on edelleen heikoissa kantimissa. Vuoden 1872 paikkeilla "Isäni oli tämän vuoden ollut itsenäisenä miehenä,
ja oli nyt »suuressa pappilassa» kiviläävän rakennustyössä.".
Tähän aikaan loppuu Alpo Noposen muistelu, kuten kirjan nimikin kertoo. Opintojaan hän pääsi vuonna 1883 jatkamaan Sortavalan seminaariin, josta hän valmistui vuonna 1887 kansakoulunopettajaksi. Isoveli August, joka muistelmassa on arkisemmin Kusti, pääsi myös koulutielle, joka vei jo kesällä 1881 yliopistoon, josta valmistuttuaan hänestä tuli kirkkoherra. Leivänpaloja äidille lapsena säästäneet veljekset pääsivät siis aikuisina kiinni huomattavasti leveämpään leipään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti