Ikään kuin menneisyydestä saatuna kommenttina eiliseen tilaisuuskatsaukseen Naisten vaikutusvallasta menneisyydessä ote Lucina Hagmanin kirjeestä jollekulle Rafaelille (Otava 12/1915). Vahvennukset minun.
Kirjallisuushistorian ja lukemistojen, erittäinkin kouluja varten laadittujen, olisi tarjottava tietoja ja näytteitä myöskin reaalikirjallisuudesta, joka esittää todellisuudessa elettyä ja kärsittyä elämää ja todellisten, oikeamielisten ihmisten suorittamia siveellisiä, huomiota ansaitsevia tekoja.
Voit sanoa vastaani, että sellaista esittää historia, mutta tunnusta, että historia nykyisessä asussaan esittää ja pitää arvossa etupäässä erityisten, hallitsevien miesryhmiin, koristelematta sanoen alhaisia pyyteitä ja pahoja töitä. Tosiarvoisen sivistyksen eteen uhratusta ja suoritetusta työstä tavallinen historia tietää varsin vähän, vaikkapa otat käteesi aivan uusimmatkin teokset. [...]
Monin paikoin muualla maailmassa on huomattavana raitis vapautusliike tässä suhteessa. Kirjallinen aisti on etsinyt ja ottanut viljelykseensä unohduksiin jääneitä aiheita, joille viime aikain sukupolvet eivät ole tienneet antaa ansaittua arvoa. Tarkoitan todellisessa elämässä esiintyneiden ihmislasten vaiheita, kärsimyksiä, kehitystä ja toimintaa sellaisena kuin tuo kaikki on säilynyt heidän omissa tai ympäristönsä muistiinpanoissa, kirjeenvaihdossa tai muissa käsikirjoituksissa. Tällaisiin aiheihin kohdistunut tutkimustyö on esimerkiksi Skandinaavian maissa synnyttänyt erityisen muistelma- ja elämäkertakirjallisuuden, joka todellispohjaisella, mutta ei silti vähemmän runollisella sisällyksellään, on herättänyt huomiota ja mieltymystä. Se on teeskentelemättä, omalla tuoreudellaan ja välittömyydellään vienyt lukijan mielenkiinnon luonnollisen, toimintarikkaan tosielämän ilmiöihin ja voimiin.
Tämä kirjallisuus ei etupäässä kohdistu tyypillisiin historiallisiin miehiin keskustoilleen, joiden ikuistuttaminen kaikkina aikoina on luonut erikoislajinsa kirjallisuudessa. Se, jota tässä tarkoitan, on rohjennut astua tärkeän askeleen vasemmalle, johtaen huomiomme rauhallisen elämän ja työn vainioille, tutustumaan niihin ihmisiin, jotka siveellisesti kohonneella olemuksellaan, työllään ja uhrauksillaan ovat hedelmöittäneet ja onnellistuttaneet ei vain omaa aikaansa, vaan myöskin jälkimaailmaa. Onpa tämä kirjallisuudenhaara astunut askeleen vielä syvemmälle ihmiselämän uumeniin, ottaessaan esittääkseen myöskin naisten ominaiselämää ja toimintaa siellä missä se on esiintynyt yksilöllisenä, leimaalyövänä voimana. Inhimillinen tutkimushalu on siten ulontaunut uusille urille etsiäkseen rikkautta elämälle uusista, ennen tuntemattomista lähteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti