Naiset eivät olleet täysivaltaisia

Kurkkasin SukuForumille ja yllätyin kokeneen sukututkijan kysymystä 1800-luvun alun perukirjassa mainitusta täysivaltaiseksi julistetusta naisesta. Onko viime aikojen historiantutkimus naisten suhteellisen laajoista toimintamahdollisuuksista hämärryttänyt tosiasian, että tasa-arvoa lain edessä ei menneisyydessä ollut? 

Muistin itse naisen täysivaltaisuuden haun kolme vuotta sitten tekemästäni tekstistä, jossa kyse oli Ruotsin ajan lopusta, mutta en ollut tuolloin miettinyt asiaa enempää. Joku toivottavasti on, vaikka verkkohakuni tuottivat laihan tuloksen. Missä asemassa olevat täysivaltaisuutta hakivat ja kuinka monet sen saivat?

Tekstihaulla myndigförklarad digitoiduista sanomalehdistä löytyivät mainittuina

• fröken Bernhardina Ottiliana Charlotta Dorothea Stackelberg (ÅU 9.1.1849)
• Borgare-dottren S. E. Forsberg (FAT 19.8.1851)
• Hedvig Sofia Kuhlberg (FAT 5.3.1853, 13.10.1854)
• Handlandedöttrarna F. A. och C. U. Remander (FAT 2.7.1856)
• Cath. Kyander (FAT 7.6.1859)
• Jungfru C. W. Lagermark (FAT 24.3.1862)
• Handlandedottren A. Andrejeff (FAT 12.11.1864)
• Bondedottren H. Grönqvist (FAT 14.8.1865)

Kokeilin hakuja nimillä, mutta vaikuttaa siltä, että täysivaltaisuuden hausta tai myönnöstä ei syntynyt sanomalehteen painettavaa tekstiä. Valtaosa näyttää olevan porvaristoa ja aatelistoa. Tiedon puuttuessa voi vain arvailla, että oikeuksien laajennusta haettiin joko siksi, että nainen halusi hoitaa omia (talous)intressejään, hän oli siihen pakotettu kunnollisen holhoojan puutteessa ja/tai holhousta hoitanut halusi vastuusta eroon.

Tai kyse oli oikeuksien valvonnasta perinnönjaossa, kuten aiheen esiin nostaneen sukututkijan esimerkissä. Näin oli vanhastaan tutun Augusta Granbergin kohdalla, joka muistelmatekstissään (Nutid 6/1910) kertoo hakeneensa täysivaltaisuutta, kun veljet kiistivät äidin hänen hyväkseen tekemän testamentin. Liekö anomus helpottunut siitä, että Granberg oli sukua kahdelle senaattorille? Lainaus ruotsia lukeville:

På dödsbädden sade hon: "förlåt att jag hållit dig hemma, res nu och gif mig din hand att du framlemnar ett bref, som ligger i min låda". — Brefvet innehöll ett testamente till min förmån. — Mina 2:ne bröder och min svåger generalkonsul Malm klandrade det inför rätta, den senare sade helt öppet: Ett ogift fruntimmer hvad behöfver hon. Den tidens åsigt var väl att man kunde lefva af luft!!

Min första handling var att lemna in till senaten ansökan att blifva myndigförklarad för att kunna få ut det lilla kapital, som föll på min lott. Dåvarande senator Törnqvist, som var gift med min moders syster, afböjde i början hela företaget, men ändrade sig sedan "för hennes moders skull" tillade han. Senator Trapp, min moders bror, sade deremot: "När ansökningar om rättighet att blifva myndig förklarad hopas i massa, då ser man att lagen måste ändras!"

Senaattori Trapp viittaa hakemusten lisääntymiseen ja lainmuutoksen tarpeeseen. Muutos tehtiinkin pari vuotta myöhemmin. Vuonna 1864 naimattomista 25-vuotiasta naisista tuli täysivaltaisia. Hämeen sanomiin haastatellun Pirjo Markkolan mukaan "Uudistusta ei tehty tasa-arvon vuoksi vaan taloudellisista lähtökohdista. Naimattomia naisia oli paljon, ja heidän elättämistään pidettiin ongelmana."

Jossain täytyy olla parempi esitys asiasta, mutta tälläkin riipimisellä tulin itse hieman tietävämmäksi.

Kuva: "Railroad record, and journal of commerce, banking, manufactures and statistics" (1853)