Eipä ole paljoa uutta auringon alla. Viime vuodet on m.m. Ilkka Remeksen romaaneja lukiessa pelätty, että Venäjä huomaamattomasti vaikuttaa puolustusmahdollisuuksiimme. Gunnar Suolahti kertoo artikkelissaan
Mielialoja maassamme 1700-luvun puolivälissä (Aika 15-16/1909) siis tavallaan tuttua tarinaa.
lisalmella pantiin kuulustelu toimeen; kaikellaista kävi siitä selville.
Marraskuulla, pyhäinmiesten- ja Martinpäivän välillä oli kaksi tuntematonta Repolan miestä tullut Erkki Tuovisen taloon, olivat kyselleet oravannahkoja ostaakseen ja jääneet yöksi; Martinpäivän jälkeisenä päivänä oli tullut kahdeksan laukkuryssää samoissa asioissa; isäntä oli ottanut heidät ystävällisesti vastaan, antanut yösijan ja keittänyt nauriita aamiaiseksi. Samoja reppureita oli kolme käynyt Haapajärven kylässä Elias Pesosen pirtissä. Tulivat illalla ennen Martinpäivän aattoa, olivat yötä, mutta samalla alkoivat jutella ja kauppoja hieroa.
Kysyivät aluksi miksi sotaväkeä pidetään Rantasalmella. Kun isäntä ei tiennyt mitään vastata, jatkoivat he: "Kun sota tulee, niin olemme me samaa kansaa teidän kanssanne, koska näet meidän valtakuntamme, mahtava kun on, valtaa tämän ja vetää rajan Ruotsia vastaan Kemijokea pitkin." Heidän sotamiehensä pitivät muka jo vahtia rajalla. Ei kannattaisi siis Pesosenkaan pitää sotamiestä ruodullansa eikä hankkia sille varuksia. — Pesonen arveli kuitenkin, että "alamaisten täytyy totella kun kuningas käskee", johon venäläiset antoivat sen neuvon, että ottaisi ensin tarkan selon siitä, miten rauhan käy. — Keskustelu oli talon isossa pirtissä kaiken talonväen kuullen.
Viisi laukkuryssää oli samoihin aikoihin poikennut Pörjän mökille. Tapansa mukaan kyselivät turkiksia ja pyysivät yösijaa sekä leipää ostaakseen. Kotona oli vain vanha vaari, Juho Kauppinen, jo 78-vuotias, eikä hän uskaltanut ruveta yötä olemaan yksin vieraitten miesten kanssa, erittäinkin kun muisti, että pappi oli kirkossa varottanut kaikenlaisista kulkureista. Ryssät koettivat uskotella, että kyllä heillä passikin on, mutta vanhus oli itsepäinen, selitti, että ei hän kirjoitettua ymmärrä, luettakoot lisalmen kirkonkylän papilla ja nimismiehellä. Nyt suuttuivat laukkuryssät, vakuuttivat, että kyllä vaari mielelläänkin ensi vuonna antaa heille mitä pyytävät, kun tulevat valtaamaan maata Venäjän kruunulle.
Keskustelua jatkui sitten tähän tapaan:
Kauppinen: "Onhan vaino vienyt minulta ja muiltakin paljo, mutta toivon kumminkin, että taivaan Jumala ei anna meidän kärsiä sellaista, vaan tekee teidän aikeenne tyhjiksi."
Laukkuryssät: "Ei se ole niinkään varma, niinkauvan kun Venäjän ja Ruotsin raja on riidanalainen ja Venäjä haluaa saada Suomen yhdeksi maaksi oman valtakuntansa kanssa. Mutta täkäläiset asukkaat menettelevät pahasti kun eivät välitä siitä uskollisuudenvalasta, jonka viime vainon aikana tekivät Venäjän keisarille, vaan vannoivat äskettäin uudelleen Ruotsin kuninkaalle ja perintöruhtinaalle." Varottivat vielä Kauppista, ettei huolisi hankkia sotilasta eikä varuksia eikä myöskään sotilastorppaa, vielä vähemmin kehottaisi muita sellaiseen, koska keisari ei kuitenkaan rasita sillä alusmaitaan eikä siis Suomeakaan kun se anastetaan.
Kauppinen: "Jumala on voimallinen puolustamaan rajaamme sekä tekemään kuninkaamme voitolliseksi kaikkia niitä vastaan, jotka hänen alamaisiansa sortavat; sentähden olen minä ja muut uskolliset alamaiset hänelle valan vannoneet ja jäämme hänelle elämämme loppuun asti uskollisiksi ja annamme hänelle mielellämme sotamiehiä, kun se kuningasta ja isänmaata hyödyttää.
Silloin laukkuryssät ottivat orsilta muutamia päretikkuja, taittoivat ne kappaleiksi ja sanoivat: "Siinä on teidän kiväärinne, mutta varustuksia ei ole ollenkaan, mitenkäs te sitte rohkenette asettua meidän suurta sotajoukkoamme vastaan, sillä ellei keisarinna kolme vuotta sitte olisi kutsunut takaisin niitä 5,000 miestä, jotka olivat Kuolanlinnassa Suomen valloittamista varten, niin olisitte jo olleet yhtä kansaa meidän kanssamme. Mieti sinä näitä asioita ennenkuin luotat epävarmaan perustukseen ja huonoon turvaan."
Mutta Kauppinen vastasi varmana asiastaan: "Meidän väkemme saa kyllä kiväärejä ja varuksia kun tarvis tulee, niin ettei sen ole pakko tikuilla tapella; kun luotamme Jumalaan emmekä omaan voimaamme, niin toivon, että Jumala, joka teki kuningas Davidin voitokkaaksi, tekee samallaisen ihmetyön tämän rajaseudun puutetta kärsivien asukkaitten avulla niin että yksi heistä lyö sata ja kaksi 10 sataa."
Ryssät olivat nyt vain nauraneet ja pilkkailleet, kunnes lähtivät edelleen luvaten käydä Rautalammilla, Viitasaarella ja Pyhäjoella. Palasivat sitte Antinpäivän aikaan ja kehuivat Kauppiselle olleensa yötä Viitasaaren pappilassa, jossa heitä hyvin oli kestitty, vaikka itse nimismies oli tullut heitä puhuttelemaan. — Kun sitte lisalmen pitäjän kirkkoherra, rovasti Helsingius, oli joulun edellä käynyt kinkerimatkoillaan Pörjän mökissä, oli asia tullut puheeksi ja oli rovasti suuttuneena sanonut: "sinun olis pitänyt sylkämän heidän suhuns", joka seudun puhetavan mukaan merkitsi: sinun olisi pitänyt sulkea heidän suunsa. — Laukkuryssäin puheet antoivat aihetta kaikellaisiin huhuihin, jotka levisivät miehestä mieheen pitkin pitäjää, olivatpa monet käyneet nimismies Brunnoulta kysymässä tokko heidän tuli hankkia sotamiehiä tahi maksaa mitään Ruotsin kruunulle koska Venäjän keisarinna valloittaisi maan.
Kuva Theodor Kittelsenin,
Norjan kansalliskirjaston postikortista digitoima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti