Kaikkien pidempien kulttuurimatkojen murheenkryyni on maanantai, jolloin useimmat museot ovat kiinni. Kesän ekan autoreissun suhteen ratkaisin asian pari viikkoa sitten yksinkertaisesti vain ajamalla. Mutta lähestyessäni Helsingistä vihdoin Vaasaa iski hinku irroitautua navigaattorin tarjoamasta suorimmasta reitistä ja kiepata Seinäjoelle. Onnekkaasti saavuin sinne Seinäjoen museoihin kuuluvan kokonaisuuden läpi ja siinä oli jotain katsomista sateessakin.
Otokseni Törnävän kartanon päärakennuksesta ei ole jakamiskelpoinen, mutta toisella puolella tietä onnistuin paremmin ulkomuseoympäristössä.
Rakennusten välistä pilkottava keltainen on tämä komeus.
Jatkaessani sitten matkaa Vaasaan oli tienvarressa ajoissa selkeä viitta Leväluhtaan ja sitä seurasi samaa sarjaa opieneen parkkipaikkaan asti. Autossa oli tukevammat kengät juuri tällaisten älynväläysten varalta, joten ei kun metsän läpi.
En saanut paikasta tuntemuksia, mutta yleissivistävää nähdä tämäkin.
Yleissivistyksen vuoksi seurasin seuraavaksi viittaa Napuelle, johon oli 1920 pystytetty mittava muistomerkki. Sen ympäristöstä oli äskettäin kaadettu puut ja näky oli aika erikoinen kantoineen.
Vielä yksi liikennemerkki kutsui. "Kirkko 1304" vei Isonkyrön todellisuudessa vuosina 1513–1533 rakennettuun kivikirkkoon.
En uskaltanut toivoa löytäväni ovea auki, mutta niin se vaan oli, ekaa päivää tänä kesänä. En tiedä mihin kirkkoon olin tämän sekoittanut, mutta kolme kuvakertaa 1560-luvulta yllättivät täysin.
Kirkon opas ei ollut kehnointa laatua, mutta ei oma-aloitteisesti alkanut selittää kuvia sen enempää, joten en viitsinyt kysyä kuin Eevasta, josta tullessani paikalta lähtenyt mies mainitsi. Opas ei myöskään vinkannut sakastiin ja idioottimaisesti jätin kurkkaamatta, vaikka ovi oli auki. Vaasassa asuvalta tuttavalta kuulin illalla (kuvien kanssa), että siellä olisi ollut keskiaikaisia veistoksia. Oppaan tiedot alttarin sivuilla olevista kaapeista rajoittuivat "katoliseen aikaan" eli ei siitäkään sitten sen enempää. En tiedä olisiko kertonut seinään nojaavien maalausten alun perin olleen lehterissä ellen olisi ehdottaen kysynyt.
Kirkon eteisessä oli erikoinen, mutta kyltteineen melko informatiivinen kokoelma erilaisia löytöjä.
Eli loppujen lopuksi sain päivästä aika paljon irti. Varsinkin kun edellä mainittu vaasalainen tuttava ehdotti treffejä ja juttelimme kahvilan sulkeutumiseen asti sukututkimuksellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti