maanantai 18. maaliskuuta 2019

Tilan omistus ei selviä rippikirjoista


Minulla on ikävä kutina, että olen kirjoittanut tästä aiheesta äskettäin, mutta ilmiselvästi kaipaan itse kertausläksyä: toisinaan rippikirjoissa näkee merkintöjä tilojen omistajista, mutta tavanomaisista kirjauksista ei kannata kehitellä tilan omistusketjua.

Tämä kävi ilmi, kun (kuten arvasin) jatkoin Abraham Stenfeltin selvittelyä, johon liittyi Siikajoen Kiviniityn tila ihmisineen ja omistajineen. Aloitin rippikirjoista, joissa Abrahamin isoisä näyttää koko tilan isännältä 1820-luvun alussa. Tilalleen tulee vävynsä, jonka kanssa mainitaan tämän veli. Joten reippaasti oletin, että tilan oli perinyt Abrahamin täti, jonka aviomiehen mukana sattui tulemaan veljensäkin.

Abrahamin asetuttua aloilleen ja mentyään naimisiin jo lapsensa synnyttäneen naisen kanssa, heidät merkitään omaksi taloudekseen Kiviniittyyn. Vaimon isä oli ollut aiemmin Kiviniityssä yhden talouden päänä, joten arvelin suoraviivaisesti, että Abraham viljeli vaimonsa perimää osuutta.

Mutta onneksi näin tarpeelliseksi kurkistaa henkikirjoihin. Niissä oli ulkopaikkakuntalaiselle häkellyttävä määrä kanssa-asujia, joten jonkinlaisen tolkun saamiseksi aloin etsiä tilalla asuneiden perukirjoja, jotka onnekkaasti on digitoitu. (Luonnollisestikin lainhuudot olisivat paras lähde, mutta niitä ei ole Siikajoen osalta vielä digitoitu.)

Ja näin selvisi Abrahamin isoisän perukirjasta (ja tarkemmasta kirkonkirjojen luvusta), että tämä oli vain pari viikkoa ennen kuolemaansa myynyt puolet Kiviniitystä Hailuodolta tulleille veljeksille. Kuolinpesä oli niin velkainen, että todennäköisesti veljekset ovat sittemmin ostaneet myös toisen puolikkaan. Ja vasta isoisän kuoleman jälkeen Abrahamin täti meni naimisiin hailuotolaisen kanssa.

Abrahamin omasta perukirjassa puolestaan nähtiin tarpeelliseksi rautalangasta vääntäen todeta, että hän ei omistanut muruakaan Kiviniitystä. Toisin kuin avioliiton ulkopuolella syntynyt tyttärensä. Ja näin oli ollut jo vuosia iemmin, sillä juuri ennen Abrahamin avioliittoa henkikirjassa on varsin erikoinen rivi, jossa kanssa-asuja on 5-vuotias tyttö, jonka talouteen kuuluu "isä" ja "äiti". Myöhemmin "isä" ja "tämän vaimo".

Toivottavasti saan aikaiseksi lainhuutojen metsästyksen, sillä tietenkin olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisella kaupalla tyttö maat sai ja onnistuiko Abraham ehkä osan myymään. Lainhuudot pitäisi löytyä renovoituina Helsingistä, kun taas muita tämän projektin papereita pitäisi tämänhetkisen työlistan mukaan käydä katsomassa Kansallisarkiston Oulun, Vaasan, Hämeenlinnan ja Turun toimipisteissä. Mutta ei auta itku markkinoilla. Joko hutkitaan tai tutkitaan kunnolla.

Kuva: Kansakoulun lehti : kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja koululle no 4/1917

Ei kommentteja: