Henkiä pelastanut matka Pariisiin

Helsingissä Antinkatu (nyk. Lönnrotinkatu) 1:ssä puri 22.3.1886 koira professori Gustafssonin 5-vuotiasta Karl-poikaa. Tästä ei huolestuttu, sillä/vaikka sama koira oli aiemmin purrut perheen tytärtä. Mutta kun koira seuraavan viikon aikana hyökkäsi usean muun kimppuun se toimitettiin 28.3. eläinlääkäri Lundgrenille, jonka luona koira kuoli 31.3. Lundgren tutki koiran seuraavana päivänä ja havaitsi sen vesikauhuiseksi.

Vielä vuotta aiemmin tämä olisi tarkoittanut lähes varmaa ja tuskallista kuolemantuomiota jokaiselle purruksi tulleelle. Mutta Louis Pasteur oli onnistunut heinäkuussa 1885 parantamaan ensimmäiset uhrit ja sen jälkeen joka puolelta matkustettiin Pariisiin hoitoonsa, joka kevääseen 1886 mennessä oli pelastanut 726. Vain yksi liian myöhään perille päässyt oli kuollut.

Helsingin puremista oli jo huolestuttavan pitkä aika, joten nopeus oli olennaista. Senaatti myönsi 3000 markkaa matkarahaa ja suuri väkijoukko todisti Helsingin rautatieasemalla iltakahdeksalta 2.4.1886 kuuden potilaan ja lääkäri A. W. Nordbladin matkaanlähtöä. 5-vuotiaan Karlin lisäksi hoidettavaksi lähti

• professori Gustafssonin palvelijattaret Erika Kiviniemi (31-vuotias, Pyhäjärveltä) ja Mariana Halonen (22-vuotias, Savosta)
• 14-vuotias Hufvudstadsbladetin jakelija Erik Finér
• ravintoloitsija A. Nybelinin palvelijatar Mathilda Brandt, joka oli 22-vuotias ja kotoisin Porvoosta 
• konsuli Juhlin-Dannfeltin 35-vuotias palvelijatar Wilhelmina Suomi  

Matka rautateitse Pietarin ja Berliinin kautta kesti 3 ja puoli päivää. Pariisissa sähkeellä hälytetty professori Homén ehti tehdä kaikki järjestelyt niin, että kun joukko saapui perille aamuyhdeksältä 6.4. heidät kiidätettiin lyhyen hotellipysäyksen jälkeen suoraan Pasteurin hoitoon. Albert Edelfelt kirjoitti samana päivänä: "Så rysligt med de rabiata helsingorsarne! De äro hit[?] kommo i dag. Lyckligtvis är Homén här och Pasteur lär ha varit myckit vänlig mot honom. Han är också en kunnig och fiffig karl och kan franska - den der döddansaren Nordblad ser mig icke ut att kunna débrouillera sig."

Vincent van Goghin maalaus Pariisista vuonna 1886 (Wikimedia)

Vasta-ainetta annettiin päivittäin 10 päivän ajan.  Toimenpide ei kestänyt kauaa ja suomalaiset pystyivät käyttämään lopun ajan nähtävyyksiin tutustumiseen. "Heille on näytetty taidekokoelmat, eläintarhat, huvipuistot ja bulewardit y. m. mitä Pariisissa on katseltavaa. Kyökkineitsyet kuuluvat kaikkein enimmin olleen mieltyneitä nähdessänsä Parisin torikauppaa." Heitä opasti varmaankin kaupungissa ennenkin ollut Nordblad sekä sanomalehtimainintojen perusteella kuvanveistäjä Walter Runeberg.

Pariisin ihmeiden lisäksi suomalaiset kohtasivat Pasteurin hoitolaitoksessa useampia kansalaisuuksia kuin oli koskaan kävellyt Helsingin katuja. Yhdellä käynnillä potilaista otti Pasteurin pyynnöstä pariisilainen valokuvaaja ryhmäpotretteja kansalaisuusryhmittäin. Liekö kuva kuudesta suomalaisesta päätynyt lehtiin kuten tuolloin arveltiin tai onko edes tallella Pasteurin arkistoissa?

Edelfelt kävi tarkistamassa suomalaisten naisten ulkonäön 14.4. ja osti (ruotsia puhuville ja nuorimmille) Karlille ja Erikille appelsiineja, rintasokeria ja paahdettuja manteleita.

Viimeinen hoitopäivä oli 15.4.

Pieni Kalle on kaikista iloisin kun taas saa mennä kotiin ja onkin moninaisilla merkeillä tätä riemuaan osoittanut. Eihän tuo liene hauskaa ollutkaan, kun joka päivä täällä täytyi antaa mahaansa neuloilla pistellä. Mutta kaikkea sitä vaivaa kestämään on hän ollut varsin reipas sankari.

Monasti näin hänen ikäisiänsä lapsia lääkäröidessä Pasteurin käyttäneen kaikkia keinoja niitten viihdyttämiseksi, mutta Kalle ei itkenyt koskaan; kävihän vaan nenänsä vähän vaaleaksi — siinä koko temppu.

Kotimatkalle lähtöä ei viivytelty, vaikka matkan teossa ei ollut samaa kiirettä kuin tullessa. Matkan kustannukset 3983,45 mk (nykyrahassa 21720 euroa) raportoitiin tarkasti sanomalehdessä, mutta kukaan ei tunnu pitäneen tätä verovarojen väärinkäyttönä. Harmiteltiin vain, ettei Venäjän rautatieosuudelle ehditty saada vapaalippuja.

Kaikki koiranpuremat tulivat elossa ja terveinä kotiin. Pariisissa 5-vuotiaana käynyt Karl ei Geni-profiilinsa perusteella elänyt hirvittävän pitkää elämää, mutta sentään aikuiseksi.

Lähteinä linkitettyjen Edelfeltin kirjeiden lisäksi Finland 3.4.1886, Åbo Tidning 3.4.1886, Waasan lehti 7.4.1886, Nya Pressen 14.4.1886, Hbl 14.4.1886, Hbl 16.4.1886, Hämäläinen 21.4.1886, Ilmarinen 22.4.1886, Folkwännen 10., 11., 12.1.1887