Kukaan ei vastannut huhtikuiseen avunpyyntööni koskien Berguddien hautakiveä Sulvassa ja Pohjanmaan museoon aiemmin lähettämäni viesti oli yhtä tehoton, joten vaikka verkkosivujen mukaan Sulvan kirkko oli tiukasti kiinni katsoin Vaasasta lähtiessäni järkeväksi tarkistaa mitä paikan päällä selviäisi. Jos vaikka hyppimällä näkisi ikkunasta onko hautakivi esillä.
Iloni oli huomattava kun kirkon ovessa luvattiin sen avautuvan, kunhan painaa kovasti. Ja kirkon sisällä avautui myös ovi länsipäädyn välikköön, jossa kivi oli. Paikalla ei ollut muita, joten suusta pääsi äänen kanssa "jees!" (Tilassa ei ollut ikkunaa, joten mikään hyppiminen ulkopuolella ei olisi auttanut.)
Mitään lisätietoa kuluneista kaiverruksista ei selvinnyt. Kiven kokokin saattoi kirkkohistoriikissa olla mainittuna, mutta en ainakaan ollut hahmottanut sitä näin suureksi. Museoesineitä en ole koskaan tarkoituksellisesti koskenut, mutta tähän piti kyllä sormenpäät hetkiseksi laskea. Niin harvinaisia ovat edes esitäteihin liittyvät fyysiset todisteet 1600-luvulta.
Iloisesta tunnelmasta oli mukava siirtyä kivenheiton päässä olevaan Stundarsin ulkomuseoon ja juoda kahvi mokkapalan kanssa ennen museokierrosta. Kierrettävää riitti, sillä kyseessä ei ole yksi pihapiiri vaan "kylä", johon kuuluu ryhmä käsityöläisten asumuksia.
Auringon paisteessa syntyi heti Seurasaarta rennompi tunnelma, jota tehosti alkuun osuneet kaksi leikkitilaa. Toinen oli kauppa, jossa myytiin Töölön sokeria! En muista aiemmin nähneeni mitään tämän myyntipakkausta.
Totisemmin aloitin maatalon päärakennuksesta, jossa oli pari opasta, joista toinen tiesi missä kaapissa esinelistaus on.
Se ei ollut tämän Pohjanmaalla yleisen sänkymallin päädyssä, jossa ei aina ole kaappia.
Esinelistaus ei auttanut pitkälle kamarin seinällä olevien kiinnostavien taulujen suhteen. "Muistotauluja"?
Yläkulmien tekstiä en käsivaralta otetuista kännykkäkuvista saa selväksi, mutta rakennuksen fasaadiin on toisessa kirjoitettu Rosa Matilda Benes/Bengs ja toiseen Carl Johan Berg ifån Toby sekä päivämäärä vuodelta 1870. Hiski-haut eivät selvennä, sillä Rosaa ei löydy ja Carl Johaneita on useita.
Katsomatta esineluetteloon opas osasi kertoa (på svenska) minulle oudon pyöreän esineen "talonpoikaisjuuston" muotiksi. Myöhemmin näkemissäni interiööreissä sellainen oli aina lieden luona.
Minä puolestani luotin Kemissä oppimaani ja tulkitsin pirtin käyrät kepit tarkoitetuiksi leilien kantoon.
Ulkotiloissa uutta tai unohtunutta oli yhden huoneen talon ulkopuolelle rakennettu tuulensuoja.
Hieman isompi oli ruotumiehen torppa, joka oli totisesti isompi kuin Pudasjärven kappale, vaikka ei varsinaisesti kookas tämäkään.
1 kommentti:
Mielestäni on kiehtovaa kuinka paljon historiaa nuo vanhat kirkot ja rakennukset huokuvat. Myös yksittäinen hautakivi voi antaa paljon tietoa menneistä ihmisistä ja suvuista. Ihania muuten nuo vanhat kahvipakkaukset, pitääpä käydä tuolla ulkoilumuseossa tänä kesänä!
Lähetä kommentti