Otsikko "Du plomb dans l'eau: la molybdomancie" Musée de l'Hommessa jostain syystä kiinnitti huomioni ja tulkitsin sen tarkoittavan uudenvuodenaatosta tuttua tinan valantaa. Tekstin mukaan (ja kaikkihan jo tietävät museoammattilaisten erehtymättömyyden)
Courante au Moyen Âge, cette pratique a refait surface au coeur des villes du 21e siècle en Europe via les populations originaires d'Afrique du Nord.Että olisi keskiajalla ollut käytössä ja sittemmin hävinnyt tullakseen uudestaan pohjoisafrikkalaisten kautta 2000-luvun kaupunkeihin? Eikä ollut elävä perinne Pohjois-Euroopassa ollenkaan? No, yleisestä muotoilusta huolimatta museolla lienee ollut lähinnä Ranska mielessään. Wikipediakin tietää, että tätä "nykyään harrastetaan pääasiassa leikkimielellä uudenvuodenaattona Pohjoismaissa, Saksassa ja Itävallassa."
Liekö sitten Velikullan 1/1913 kannen mukaisessa asussa täällä harrastettu? Uusi tapa Suomessa ei ilmeisesti ole, sillä Tapiossa 24.12.1875 julkaistussa kirjoituksessa Keski-Suomen tavoista todetaan, että "Uuden vuoden aatto-iltana on vieläkin tapana tinan valaminen." Wiipurin Uutisissa 12.3.1887 julkaistun jutun mukaan "Jokainen meistä tuntee tinan valamisen uuden vuoden aattona."
Kotiseudussa 1/1915 julkaistussa M. J. Westerholmin artikkelissa Tinakuvista ennustaminwen ei ole arviota tavan iästä. Mutta kansanperinnekeräyksien kuvauksista huomaa, että minun 1970-luvulla tuntemani ja harjoittamani tapa oli vain jäänne monipuolisemmasta.
Mitä sitten tapahtuu, kun maaliskuussa 2018 lyijysisällön vuoksi uudenvuodentinojen myynti kielletään? Kelpaako mehiläsvaha tai sokeri korvikkeeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti