Ajatuksia Pariisin museoista 3/3

Keskiviikkoaamuna kohteenani oli Musée de l'Armée. Normaalioloissa olisin jättänyt sen väliin, mutta näyttely, joka lupasi kertoa sotilaan elämästä "roomalaisajasta tähän päivään", houkutteli. Pettävästi, sillä näyttely painottui 1900-lukuun enkä oppinut mitään uutta. Huomattavasti antoisampi kokemus oli saman katon alla Musée des Plans-Reliefs. Valitettavasti yhteenkään otokseeni ei tarttunut 1660-luvulta vuoteen 1870 sotilaallisiin tarpeisiin tehtyjen ja ylläpidettyjen Ranskan maastomallien upeus.

Onneksi jätin armeijamuseon melko ripeästi taakseni, sillä loppupäivä meni Musée de l'Hommessa, jonka olisin mielelläni kiertänyt toiseenkin kertaan. Nimensä mukaisesti perusnäyttely kertoi ihmisyydestä. Ennen odottamaani esihistorian aikajanaa käytiin läpi erilaisia teemoja ihmisyyden olemuksesta. Miten eroamme eläimistä ja miten olemme samanlaisia, mitä eri puolilla maailmaa ajatellaan suhteesta luontoon jne. Modernia ja "englantilais-ruotsalaista" verrattuna muihin Pariisin kohteisiin. Rinnalla kulki tiedehistoria, jonka puitteissa esiteltiin anatomisia vahamalleja 1600-luvulta lähtien ja 1800-luvun rotututkimuksen kipsivaloksia.

Pääkallojen keruun sijaan ranskalainen tutkija oli tilannut maailmalla liikkuvilta kipsivaloksia elävistä ihmisistä, joista piti myös merkitä muistiin ihonvärisävy. Osasta oli tallessa nimi, mutta valitettavasti osasta vain maantieteellinen alue. Suomalaiset eivät olleet joko kiinnostaneet tai suostuneet mallinnettaviksi. Kahden saamelaisen päät olivat asetelmassa korkealla ja kuvani ovat siksi epätarkkoja. Suomen puolelta tässä toinen vasemmalta.

Ruotsin alueelta kuvan keskellä oleva.

Tämä vanha tutkimus oli esillä tietenkin kriittisesti tarkasteltuna.

Ihmisen kehityksen aikajanalla vähässä valossa ottamani kuvat upeasta kivikauden taiteesta eivät ole jakamisen arvoisia. Kuva arkeologisen päättelyn esittämisestä tietokoneanimaatiolla ei ehkä myöskään avaudu, mutta kehun kumminkin. Erityisesti kolme eri tulkinnan esittämistä.

Torstain kohde Louvre osoittautui yhtä eksyttäväksi kuin Pariisin kadut. Onneksi satuin aloittamaan pienestä vaihtuvasta näyttelystä, joka käsitteli vallan tukemista taiteella. Näyttelyn ratsastajapatsaita käsitellyt osio vei ajatuksen kotikaupunkiin. Olen yhdistänyt Mannerheimin ratsastajapatsaan hyvin konkreettisesti vuoden 1918 voittokulkueeseen, vaikka univormu ja hevonen taitavat olla toista maailmansotaa. Muistaakseni en ole koskaan ajatellut patsasta suhteessa pitkään jatkumoon kuninkaiden ja vallanpitäjien ratsastajapatsaita. Sietäisi.

Vallan ja esineiden suhde tuli sitten mieleen useasti Louvressa kiertäessäni. Vahvimmin Darius I:n vuoden 510 eaa paikkeilla pystyssä olleen palatsin jäänteiden kohdalla.

Isoin esine on pylvään kapiteeli, jonka alla on ollut monta kertaa korkeampi pylväs. Joita tilassa on ollut kymmeniä. Palatsiin tullut on takuulla tuntenut itsensä pieneksi ja ymmärtänyt olevansa vallan alla.

Viimeisenä päivänä oli kätevää olla lähellä lentokenttäkuljetusta ja näin päädyin Musée Quai Branlyn suojaan. Sen Euroopan ulkopuolelta kerätyt kokoelmat tökkivät. Olisi mielelläni katsonut esineitä ITE-taiteena, mutta eiväthän ne sitä olleet vaan erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä. (Ja onko kuva koskaan "vain kuva"?) Vaihtuvassa näyttelyssä Keski-Afrikan patsaita ja naamioita piti näyttelyn intron mukaan katsoa taiteena ja taidonnäytteenä, mutta oliko se oikein, kun kyseessä oli uskonnolliset esineet? (Olisiko tätä pitänyt ajatella myös Louvren huoneissa?)

Maantieteellisesti järjestetyssä perusnäyttelyssä eri paikoista oli eri tarkoituksiin tehtyjä esineitä. Vertailu oli mahdotonta ja kulttuurien kontaktit näkymättömissä. Kaikki oli erillistä ja erityistä. Kaipasin Musee de l'Hommen vahvempaa tulkintaa ja viestintää. Mitä tästä oli tarkoitus saada irti?

Kuten Arabimaailman istituutissa aiemmin mietin miltä vastaava kokoelma Euroopasta näyttäisi. Paradoksisesti todennäköisesti vielä suuremmalta sekasotkulta, kun olisi taustaymmärrystäkin. Kävi nimittäin mielessä, että epämiellyttävän tunteen täällä aiheutti oman tietämyksen puutteet.