Varhaisista lehtilevikeistä eli aukkoja tiedoissa

Viime talvena hehkutin tutulle Ihan Oikealle Historiantutkijalle (1) tekemiäni Suomea koskevia löytöjä digitoiduista Dagligt Allehanda -sanomalehdistä. IOH1 totesi, ettei ruotsalaisia sanomalehtiä ole tarpeeksi huomioitu 1700-luvun tutkimuksessa ja koska tämä on lemppariaiheeni nyökytin innokkaasti. Puheeksi tuli myös lehtien levikki 1700-luvulla Suomen puolella ja olimme yhtä mieltä myös siitä, että tästä on olemattomat tiedot.

Jälkikäteen ajatellen en tiedä mihin oman mielipiteeni perustin. Enkä usko, että IOH1 tarkoitti, ettei tiedetä kirjaimellisesti mitään, mutta näin asia jäi muistiini. Niinpä hätkähdin kun nyt alkuvuodesta Ihan Oikea Historiantutkija (2) mainitsi postin myöhästymisen vuoksi ryppäissä Turkuun 1700-luvulla toimitetut lehdet. Kysyin tietenkin lähdettä ja häpesin sitten pää punaisena kun se oli niinkin peruskamaa kuin Päivö Tommilan osuus Suomen lehdistön historia 1:ssä.

Ei kun kirjastoon, jossa jouduin toteamaan, etten ollut kyseistä sivua koskaan lukenutkaan. Siinä nimittäin oli suuresti kaipaamaani viite suomalaisessa kaupungissa tilattuun sanomalehteen. Tämä toistaiseksi ainoa tunnettu tieto on vuodelta 1691 Kokkolasta. Se oli tuotu tiedoksi Historiallisessa Arkistossa jo vuonna 1898, mutta sieltä tai Tommilan kirjasta sitä ei ollut poiminut ruotsalaisen lehdistöhistorian kirjoittaja tai muut, joita viime vuonna luin. Eikä tietoa Kokkolan sanomalehdestä 1600-luvulla ollut myöskään ajan kaupunkeihin erikoistuneella Ihan Oikealla Historiantutkijalla (3), jolta aiheesta viime vuonna kyselin.

Toisaalta Tommila ei ollut löytänyt (tai ainakaan käyttänyt) Gunnar Suolahden keräämiä tietoja 1700-luvun sanomalehtilevikeistä, joihin törmäsin kirjassa Elämää Suomessa 1700-luvulla (1925). Kirjoituksessa Kun kahvi tuli maahamme on seuraava pätkä.

1730- ja 1740-luvuilla olivat sanomalehdet maassamme vielä perin harvinaisia. Esim kirkkoherroista vain varakkaimmat, ja varsinkin ne, jotka asuivat kaupungeissa tai kaupunkien lähistöllä, tilasivat jotakuta lehteä: 1730-luvun alulla Kokkolan kirkkoherra tunnettua Europeischer Mercurius, ja Helsingin kirkkoherra ranskalaisia aikakauskirjoja Journal des Sçavants [p.o. Sçavans] ja Nouvelles de la republique des lettres, 1740-luvulla Perniön kirkkoherra ruotsalaista Lärdomstidningar; Finströmin kirkkoherralla oli Dalinin Svenska Argus, Den välsignade tryckfriheten, Lärdomstidningar ja Svenska Mercurius vuodesta 1755 alkain sekä Uppsala tidningar ja Dagligt allehanda. Käsinkirjoitettuja uutislehtiäkin tuli Tukholmasta päin jokunen: esim. Vähän-Savon tuomari Vijkman, joka valtiopäivämiehenä ja puoluekätyrinä oli tottunut päivän tapahtuma seuraamaan, tilasi niitä yksissä Kuopion kirkkoherran Argillanderin ja Iisalmen kirkkoherran Helsingiuksen kanssa.

Tiedot painetuista lehdistä Suolahti oli kerännyt pappien perukirjoista, joita hän kävi läpi pappeja koskeviin tutkimuksiinsa. Olisin Suolahtea varovaisempi tulkitsemaan niitä lehtien tilauksiksi, sillä lehtiä ja vuosikertoja voitiin myydä myös eteenpäin. Tietenkin, jos lehtien vuosikerrat jatkuivat kuolinaikaan asti, on kyse todennäköisesti tilatusta lehdestä.

Ilokseni ja yllätyksekseni kirjahistoriallisessa tietokannassa Henrik esimerkiksi yllä mainittu Svenska Argus esiintyy sekä perukirjoissa että huutokaupassakin. Ilmaisut ovat niin epämääräisiä ettei tiedä onko kyse yhdestä lehdestä vai vuosikerrasta. Ja kyse on joka tapauksessa enemmän aikakaus- kuin sanomalehdestä.

Sanomalehtien osalta Henrikistä löytyi vuonna 1794 Oulussa huutokaupattu Dagligt Allehandan vuosikerta 1778. Vuonna 1787 Porvoossa huutokaupattiin 10 nidettä (?) Post- och Inrikes Tidningareja. Niitä oli myös viikkolehtien kanssa Oulussa 1766 huutokaupatussa erässä. Vuonna 1797 kuolleella apteekkarioppilaalla oli kokoelma yhteensidottuja Posttidningareja.

Yhteenvetoni on suuntaa-antava eikä täydellinen. Oliko lehtiä sitten osumissa vähän siksi, että niitä ei ollut alunperinkään tilattu paljon vai siksi, että useimmat eivät nähneet tarpeelliseksi lehtiä säilyttää?