Historiapäivillä kuultua ja nähtyä

Olin ensimmäistä kertaa historiapäivillä vuonna 2010. Sittemmin olen joko huomannut ohjelman liian myöhään tai tullut kipeäksi. Tänä vuonna ei tapahtunut kumpaakaan ja bussin hidastelusta huolimatta ehdin kuuntelemaan aamun aloituksesta lähtien.

Toisin kuin kuvastani voisi luulla, ensimmäisessä ohjelmanumerossa itsensä esittelemätön juontaja ja Petri Karonen eivät hyökänneet Mirkka Lappalaisen kimppuun, vaan keskustelu Kustaa II Aadolfista sujui informatiivisesti ja rauhallisesti. Esiin ei tullut mitään, joka olisi herättänyt kiinnostustani ukkelia tai aikaansa kohtaan.

Mutta kysyttäessä Helsingin maapäivistä Karonen totesi niiden 300-vuotispäivää juhlitun isosti vuonna 1916. Ykkösrivin historioitsijat toivat esiin laillisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä hallitsijan ja kansan välistä suhdetta (lisätietoa Suometar 23.1.1916 ja Työmies 23.1.1916). Sarjassa historia politiikan välineenä. Kun taas 400-vuotispäivän on verkkohaun mukaan ottanut esiin vain Tomi Berg blogissaan.

Ensimmäiseksi sessioksi valitsin Keskiaikaiset kirkkorakennukset ja häpeäkseni keskivaiheilla torkahdin. Pyydän anteeksi esiintyjältä ja "syytän" aikaista herätystä sekä aamukahvin väliin jääntiä.

Juha Ruohonen puhui tietenkin Ravattulasta, mutta asetti sen myös kontekstiin kertaamalla Suomen kristillistymisestä kertovat todisteet ajoituksineen. Hän näki mahdollisena, että varhaisia kirkkoja löytyisi lisää entistä enemmän tutkimalla. Vaikka olivat kevytrakenteisia eli jäljet voivat olla vähäisiä. Eivätkä välttämättä ole tunnettujen kalmistojen lähellä. Ja päälle on voitu rakentaa uusia kirkkoja tai maa kaivaa hautapaikoiksi.

Aki Arponen kertoi Turun tuomiokirkon reliikien ajoitustuloksia ja myös selvensi reliikkien käyttöhistoriaa. Kuten pyhiinvaelluskirjan markkinointiesityksissä viime vuonna kävi ilmi, jokaisessa kirkossa oli oltava reliikki. Mutta Arponen tarkensi tätä siihen, että jokaisella alttarilla oli oltava reliikki. Alttareita oli (ja on tänä päivänäkin) isommissa katolisissa kirkoissa enemmän kuin yksi. Ja reliikkejä saattoi tulla lisää, kun joku uusi pyhimys (kuten Pyhä Birgitta) oli suosiossa.

Markus Hiekkanen ei rajoittunut keskiaikaan vaan kävi läpi kirkonrakennuksen Suomessa viimeisen tuhannen vuoden aikana. Hän kiinniti huomiomme 1510-luvulla noususuhdanteessa olleen rakentamisen yhtäkkiseen loppumiseen. Siis ennen reformaatiota. Itseni yllätti (sillä olin mahdollisesti unohtanut kuulleni aiemmin?) 1700-luvun lopun kivikirkkojen minimaalinen määrä. Siis kokemäkeläiset pakoitetiin rakentamaan kivestä ja muut pääsivät tekemään puusta? Tästä tietenkin paljon lisää Ella Viitaniemen tulevassa väitöskirjassa, jonka Hiekkanenkin mainitsi.

Lounaan jälkeen samassa salissa puhuttiin ilmastohistoriaa. Miikka Voutilainen väitti, että olemme omaksuneet liian hyvin näkemyksen, että "esiteollinen maatalous oli tuottamatonta, yhteiskunnat olivat köyhiä ja herkkiä eksogeenisille elintasoshokeille". Hän pitää "vanhalle (suomalaiselle) historiankirjoitukselle" tyypillisenä ilmastofatalismia, jossa ilmasto "runtelee esteettä ja lineaarisesti". Kadon jälkeen "syödään korkeintaan käpyjä".

Ilmaston kaikkivoipaisuutta vastaan hänestä puhuu m. m. se, että Lakin ja Tamboran purkauksiin liittyi kylmenemisjaksoja, mutta ei väestövaikutuksia. Nälänhädät ovat katoja harvinaisempia. Ja nälkään sekä kulkutauteihin ovat kuolleet yhteisön köyhimmät.

Tästä jatkoi sujuvasti Heli Huhtamaa, joka tarkasteli nälkävuotta 1601. Siitä voisi syyttää Perussa 19.2.-6.3.1600 purkautunutta tulivuorta Huayanaputina, mutta Huhtamaan mukaan tämä on vain osa selitystä. Kesä oli Suomessa kylmä ja sato epäonnistui. (Vertaillen Pohjanmaan kymmenysluetteloja ja puulustosta mallinnettua säätä Huhtamaa oli tullut siihen tulokseen, että nämä korreloivat lähes joka vuonna 1500- ja 1600-luvun vaihteessa.)

Katotutkimusluetteloiden mukaan Varsinais-Suomessa kylvettiin 8000 yksikköä ja saatiin satoa 10000 eli tuskin enempää kuin seuraavan vuoden kylvö. Tämä ilmaston vaikutus yksistään ei Huhtamaan mukaan johtanut nälkävuoteen vaan tilanteeseen vaikutti 1590-luvun epävakaat olot, joiden jäljiltä talonpojilla oli todennäköisesti vähäisesti varastoja.

Puulustojen kertomaa valoitti lopuksi Kari Mielikäinen. Enpä ollut ennen tiennyt, että Suomesta on löytynyt yli 100 000 vuotta vanha lehtikuusen runko. Dendrokronologialle ja -klimatologialle hedelmällisempiä ovat Lapin vesistöstä löytyneet 7000 vuotta vanhat ja nuoremmat rungot, joista on saatu rakennettua jatkuva sarja tähän päivään. (Lisätietoa sivustolla lustia.fi)

Mielikäinen korosti ilmaston syklisyyttä ja siihen vaikuttavia globaaleja, alueellisia ja paikallisia tekijöitä. Ottamatta eksplisiittisesti kantaa ilmastonmuutokseen hän esitteli erillaisin perustein tehtyjä ennusteita historian jatkeeksi.

Viimeiseksi hyppäsin ruotsinkieliselle puolelle, jossa oli koko päivä käsitelty teemaa "tryckfrihet, censur och offentlighet under 250 år". Vuosiluku lasketaan vuodesta 1766, jolloin Ruotsissa säädettiin painovapauslaki. Sessiossa ensimmäisenä puhunut Jonas Nordin piti tätäkin tärkeämpänä, että samassa yhteydessä tehtiin viranomaisten asiakirjoista julkisia ja oikeudenkäytöstä olemassa olevaan lakiin nojaavaa.

Nordin myös taustoitti painovapauslakia toteamalla, että vaikka se oli ensimmäinen laatuaan, ei Ruotsi ollut ensimmäinen maa, jossa sensuuri lakkautettiin. Eikä se jäänyt viimeiseksi, sillä 1700-luvun valistushengessä hylättiin kristinuskoon ja skolastiikkaan perustunut ajatusmaailma, jossa oli yksi totuus. Tosin Tanskassa lain läpi saanut kuninkaan henkilääkäri joutui painotuotteiden aiheeksi ja mädässä valtakunnassa palattiin sensuuriin.

Ruotsissa ei, vaan Kustaa III "muutti ja paransi" vuoden 1766 lakia. Nordinin kuvassa yläkulmassa on 1700-luvun alusta vuoteen 1765 mennessä julkaistut poliittisen pamfletit Kungliga Biblioteketin kokoelmissa. Alakulmassa on uudistuksen jälkeiset vuoteen 1808 ja eniten hyllytilaa vie vajaan 10 vuoden vapauden aika.

Juhlavuodella on sivustonsa Suomessa ja Ruotsissa.

Lopuksi puhui Henrik Knif Anders Chydeniuksen suhteesta vuoden 1766 lakiin. Lähtötiedoillani en pysynyt sisällön merkityksissä mukana, mutta jos ymmärsin oikein, niin edellä linkitetyn sivuston ilmaisu "valtiopäivämies Anders Chydeniuksen aikaansaama painovapausasetus" on kyseenalaistettavissa.