“mingäcaldainen tila sihen aican oli meidän rackasa Isämme maasa”

Almanakassa 1739 (Vanhan kirjasuomen korpus, Kotus) päättyi Martti Lutherin elämänvaiheiden esittely, jonka lopuksi

nijn olen minä nytt tällä erällä lukenut hyödyllisexi / että sillä hywän suowalle lukialle mielen noutexi / jotakin kirjoitta sijtä / mingäcaldainen tila sihen aican oli meidän rackasa Isämme maasa Ruotzin waldacunnasa

Siis varsin varhaista kansallista historiankirjoitusta suurelle yleisölle suunnattuna. Teksti alkaa valituksella Paavin hapatuksesta, joka “itzens myös awarald lewittänyt näihin maacundin”. Sitten todetaan, että

Maalises hellituxes oli myös monda sekanusta / canssan eripuraisuden tahdtn / nijn että yxi joucko tahdoi sen / toinen tämen cuningaxens nijncuin itzecucin luuli itzelläns parhaxi olewan / catzoin enemmän oma cuin yhteista / hywä.

 “Tällä muato oli myös Ruotzin waldacunda sihen aicaa ilman crunattua Päättä” eli seuraavaksi käsiteltävänä oli Sten Sture nuoremman valtapyrkimykset. Minkä jälkeen hyppäys Tanskaan.

Kristian II. 1530. Rijksmuseum

Lähen aican Christiernus cuningas Danmarckiss / joca hänen hirmuisten töidens tähdest on Tyrannixi eli julmaxi cutzuttu . Cosca hän cuulla sai / että taincaldainen erispuraisus oli Ruotzin Waldacunnas rupens hän ajateltman / cuinga hänen piti sen sllans saamman johon hän lucki itzellens olewan ockeuden / sen pätöxen jalcken cuin Drottningi Margarethan aicana tapahtui Calmaris / wuonna 1396. että nijlle colmelle / njmitäin Ruotzin / Danmarckin ja Norigen waldacunnoille piti aina oleman yxi pää ja Cuningas.  Säntähden cokois hän wuonna 1518 yhden suren sotajoukon / ja tuli märtamyöden / ja piritti Ruotzin waldacunnan pä Caupungi Stockholmin.

Kirjoittaja antaa Sten Sturelle kunnian Kristianin lähettämisestä kotimatkalle.

Silläwällillä euin hän sielä täydyi maatta wasta tuulles / rupeis hän ylösajateleman caickia juonia / cuinga hän petoxella olis saannut tahtons edes / ja teskeli / nincuin hän olis tahtonut tulla sowindon ; cutzuen sentähden Steen Sturen puhellans / jota hän hywän ystäwäins warotuxen jälcken ei tehnyt / pälkein hänen petolisutans.

Kristian pyysi neuvottelun takeeksi “cuusi waldacunnan corkeimist Herroist”, mutta veikin nämä Tanskaan vangeiksi.

Wuonna sen jälcken / tule Christiern taas suremmalla sotawäel talwella Ruotzin mahan. Steen Sture meni händä wastan sillä sotawäelle / cuin hän taisi sada cocon / ja tapahdui tappelus jäälle / josa Steen Sture cosca hän rohkiasti oli ensimäisten seas / ammutin yhdel styckin luodil nijn että hän sen jälcken tiellä / paetes lähes Stockholmin Caupungi ylösandoi hängens .

Lukijat saivat jäädä odottamaan jatkoa seuraavassa almanakassa? Se ei sisälly Kotuksen korpukseen, mutta vuoden 1741 almanakassa tarina näyttää jatkuvan ja jälleen loppuvan jännään paikkaan

mutta Cuningas Fredrich cohtais händä warustetulla sotajoukolla / josta hän nijn peljästyi / että hänen wäkens hajois sinne ja tänne / ja hän itze täydyi paeta tacaperin

Vuoden 1742 almanakassa historia jatkuu vuodesta 1521 eli Kustaan valinnasta kuninkaaksi.

mutta eij hän tahtonut sihen suostua / sanoden: ettei hän ole ottanut taincaldaista cuorma eli waiwa päällens / sentähden että hän sen cauta ansaitzis itzellens waldacunnan eli Cuningan nimen / waan hän oli tehnyt sen cansakärsimisest Ruotzin alamaisia wastan / cuin nijn cowasti wainottin.

Ihanko totta? Kirjoitus hyppää nyt ajassa taaksepäin ja alkaa käydä läpi Kustaan elämää, jota riitti myös vuoden 1745 almanakkaan, jossa viimein “saimme” uskonpuhdistuksen. Tarina loppuu varsinaisesti tähän, mutta almanakassa 1746 aloitetaan lisäosana Kustaan jälkeisten hallitsijoiden esittely. Siitä poimittiin almanakkaan 1747 tarkempaan esittelyyn Kaarle XII ja teksti jatkui vielä seuraavanakin vuonna loppuen “Pidelmäldä tästä tulawana wuonna, jos Jumala suo!”. Ainakin Kotuksen korpukseen valittujen tekstien perusteella almanakat keskittyivät kuitenkin seuraavina vuosina maatalouden valitustoimintaan.