Näkökulmia, 6.-10. luennot

Kuudennella luennolla aiheena oli Turun kaupunkikuva ennen vuoden 1827 paloa. Perusasiat tuttuja, mutta paljon kuvia, joista hämmästyttävän moni minulle uusia. Tietosisällöstä olen tehnyt hyvin niukkoja muistiinpanoja. Selvisi, että linnan lähelle oli pystytetty Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki - Suomen ensimmäinen? Lisäksi Turun palo näkyi Lapualle asti pilvenä taivaanrannassa? Jos tämän olisin tiennyt, olisin saanut palon upotettua Forsby-kirjaanikin.

Seitsemäs luento oli käynti Kansallismuseossa. Luennoitsija kertasi tyylihistoriaa ja kauhisteli esillepanon yksityiskohtia. Hän viittasi "Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin tuoliin" ja minä pidin suuni kiinni, sillä museoiden esinetietojen ominaisuudet ja yksinkertaistukset eivät (näköjään) kuulu kurssin sisältöön.

Posliinien ääressä luennoitsija kertoi ruotsalaisen aatelisperheen pieleen menneestä Kiinan tilauksesta. Uusi versio usein kuullusta tarinasta, joten innostuin sosiaalisessa mediassa kyselemään näistä todisteita. Suljetussa 1700-luvun tutkijoiden ryhmässä virisi pieni keskustelu, jossa sain seuraavia kirjallisuusviitteitä

Om felaktigt utförda dekorer kan man läsa i Sven T Kjellberg: Ostindiska Compagnierna, 1974, som i sin tur hänvisar till Stig Roths texter 1949, 1950 o 1965. Även Tore Frängsmyr: Ostindiska Kompaniet, 1974, samt - sist men absolut inte minst Jan Wirgin (professor och chef för Östasiatiska museet) nämner i sin bok Från Kina till Europa, 1998, att ett flertal exempel på dessa missförstånd och fel finns bevarade i svenska och utländska samlingar.

Seuraavalla luennolla Relaksen aiheena oli hänen väitöstutkimuksensa. Valitettavasti ei niinkään se miten hän oli sitä tehnyt, vaan lähinnä tulokset. Eli esillä kuvakavalkaadi Presidentinlinnan interiööreistä ja sohvakalustoista. Kurssin nimeä Näkökulmia aineellisen kulttuurihistorian tutkimiseen kuvaavampi olisi ollut Kuvia aineellisesta kulttuurihistoriasta.

Viimeinen museokäynti tehtiin Reitzin kokoelmiin Töölössä. Tiedän olleeni siellä aiemmin, joskus. Mutta en muistanut sisällöstä mitään, joten valikoima kotimaista taidetta oli ihana yllätys. Eikä suomalaista hopeaa 1700-luvultakaan näe ihan joka paikassa. Ilmainen sisäänpääsy, suosittelen.

Viimeisellä luennolla aiheena oli "palaute". Olisi voinut olla opiskelijoiden palautetta luennoitsijalle tai luennoitsijan huomiota palautetuista töistä. Arvosanat oli jo annettu, joten luennoitsija olisi voinut myös palauttaa paperisina annetut työt, joihin muutaman palautesanan kirjoittaminen tuskin olisi vienyt minuuttiakaan.

Mutta ohjelmassa oli vain vapaata keskustelua, jota tätä ennen kurssilla ei ollut ollenkaan. Näin siis kulutettiin viimeiset 1,5 luentotuntia. Kaikkiaan luentoja oli 15 tuntia eli kurssin laajuuden 3op tunneiksi muuntaen seitsemän sivun esseetä olisi pitänyt pakertaa 66 tuntia. (Suorituksen laajentamiseen 6op:ksi vaadittiin 2 sivun essee, jonka yhden sivun työstämiseen varattu siis 40,5 tuntia.)

Koska esinekuvat olivat niin olennainen osa kurssia, koristelin tämän postauksen Satakunnan museon tarjoamilla Akseli Gallen-Kallelan esineiden kuvilla (Lisenssillä CC-BY). Kaikki kuvat Pentti Pere, Satakunnan Museo 2014. Kohteina

• Akseli Gallen-Kallelan lapsilleen tekemä nukke.
• Akseli Gallen-Kallelan käsissä Ruovedellä 1890-luvulla syntynyt, ihmiskasvoja kuvaava teelmä. Hahmon piirteet muistuttavat myöhemmin julkaistun Koru-Kalevalan Kultaneitoa.
• Kotelossa ruutupaperin sisällä on säilytetty kahta Akseli Gallen-Kallelan lapsuudessaan tekemää piirustusta, joihin on piirretty rivi henkilöhahmoja.