Jac Ahrenberg on ehtinyt
tässä blogissa olemaan esillä jo ainakin kirjailijana. Velikullassa 3/1902 listattiin hänen monipuolisuuttaan näin:
Häntä, joka meille vuosittain lahjoittaa laajaperäisen historiallisen romaanin.
Häntä, joka kirjoittaa taidekritiikkejä "Finsk tidskriftiin" ja "Huusikseen".
Häntä, joka rahapajassa on pyytänyt saada lyödä mitalia.
Häntä, joka pitää esitelmiä arkkitehtiklubissa ja puheita kaikissa juhlapäivällisissä.
Häntä, jolla on siisti pitkä takki ja oikea käsi poveen pistettynä.
Häntä, joka rakentaa kirkkoja.
Häntä, joka on kuvannut meille kuusi miljoonaa.
Häntä, joka ensiksi huomasi Juhani Ahon aatelisnenän ja eräässä esitelmässään Ruotsissa johti hänen sukupuunsa ruotsalaisista ylimyksistä.
Häntä, joka Tavaststjernan hautajaisissa lausui, että tämän olisi ollut parempi pysyä arkkitehtinä, ja josta sittemmin kirjoitti lastunsa "varikset".
Häntä, joka kehoitti taiteilija Haltiaa lyömään "lafkansa" kiinni, mutta huomattuaan seuraavan päivän lehdessä, että saman miehen teos oli ostettu julkisiin kokoelmiin, selitti erehtyneensä nimestä. Hän olikin tarkoittanut Löppöstä.
Häntä, jonka uusinta romaania U. S. kiitti ja Päivälehti haukkui.
Mies oli ajankohtainen, sillä hän oli myös tehnyt Kuopion kaupungille "tunnetun" uuden vaakunan ehdotuksen. Perä-Pohjolaisessa 6.2.1902 julkaistun uutisen mukaan ehdotuksessa
"on vaakunan alaosa musta ja sen läpi kulkee hopeainen silta, toisessa pylväässään Karjalan ja toisessa Pohjanmaan kreivillinen kruunu; yläosa on taas sininen ja siinä näkyy nouseva aurinko, jossa oleva punanen risti on pantu merkitsemään entistä piispan istuinta. Silta merkitsee sitä, että Kuopio on ollut aina Karjalan ja Pohjanmaan yhdistävänä siteenä. Aurinko taas merkitsee, että Kuopio on ollut valistuksen keskustana Savossa. Sininen väri merkitsee toivoa."
Toivoa ehdotuksella ei ollut ja on verkkohakujen perusteella unohtunut. Omana aikanaan asia oli niin merkittävä, että ansaitsi piirroksen vielä Velikullassa 6/1902:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti