Tämä ei ole mikään tavallinen taidenäyttely. Se on aivan erikoinen taidenäyttely. [...]
Oikeastaan ei se ole näyttely ollenkaan. Se on kuvakirja, jossa miellyttävällä (?) - kysymysmerkki ei ole minun vaan latojan - tavalla tutustutetaan meitä sekä vanhempaan että uudempaan ajantietoon. Jos hra Asp saa vielä elää ne kahdeksan vuotta, joista hän kataloogissaan puhuu ja joiden aikana hän aikoo tehdä sellaisella tavalla työtä, ettei "kenelläkään ihmisellä ole siitä käsitystäkään," - silloin käyvät kaikki sellaiset kirjat kuin Weberin historia, Vänrikki Stoolin tarinat y.m. tarpeettomiksi.
Siinä on meillä esim Napoleon Helenan saarella. [...] Siinä on joukko kiinalaisten päitä, jotka ihmettelevät, miksi heidät on mestattu, kun heidät olisi aivan yhtä vähällä vaivalla voitu hirttääkin...Näyttelystä oli luonnollisesti arvioita myös päivälehdissä, ainakin Hufvudstadsbladet 10.4.1903, Päivälehti 16.4.1903, Uusi Suometar 17.4.1903 ja Rauman Lehti 25.4.1903 kirjoittivat siitä.
Arvioita on käyttänyt gradunsa Vapaat taidenäyttelyt 1896-1903 eurooppalaisessa ja suomalaisessa kontekstissa - Sigurd Wettenhovi-Aspan rooli lähteenä Elisa Lindell. Itseäni olisi kiinnostanut tämän viimeiseksi jääneen näyttelyn historiankuvaus. Lindellin tekstin perusteella se ei ollut näyttelyssä yhtä voimakkaana teemana kuin Velikulta antaa ymmärtää. Mutta
Aspan historiamaalauksista osa perustui hänen tekemäänsä runosikermään Sotatuomarin sotamuistoja, jota oli inspiroitunut Aspan isoisän sotapäiväkirja. Muun muassa taulut 1808 ja 1809 olivat saaneet innoituksensa tästä runosikermästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti