Jokioisten kartanonpuiston ainoa (näkemäni) patsas on Jokioisten ja lähiseutujen asukkaiden ja yhteisöiden sekä Suomen valtion 12.9.1965 pystyttämä "pysyvä muistomerkki ja kunnianteko suomalaisille torppareille". Hiljentymisen paikka.
Eräällä torpparilla oli osansa mielenkiintooni Jokioisten pappilamuseota kohtaan. Twitterisä Tuula nimittäin tuli maininneeksi, että Miina Sillanpää oli tämän nimenomaisen pappilan torpparin tytär. Museon seinälapun mukaan syntymäpaikallaan on luonnonmuistomerkki, mutta sitä en lähtenyt etsimään.
"Mm. ministeriajan salkku, silmälasit ja avaimia. Kirjahyllyssä kuolinnaamio ja käsikipsos sekä seppelenauhoja ja patsasluonnos" riittivät naishistorian kunnioitukseksi. Ullakon vitriini voisi kylläkin hyötyä jonkinlaisesta kohennuksesta? Ja ullakko valaistuksesta.
Ulkopuolelta pappilamuseo oli omalaatuisen näköinen.
Sisällä oli pappilan tuntua.
Paikalla ollut opas/vahtipoitsu ei innostunut oma-aloitteisesti selittämään mitään, enkä minä häntä viitsinyt tentata, joten vierailu jäi lyhyeksi ja melko tiedottomaksi. Oliko sivupöydän stereografinen kuva vähäpukeisesta naisesta tosiaan jonkun papin jäämistöstä? Eli millä periaatteella esineistö oli kerätty ja pantu esille?
1 kommentti:
Hei Kaisa, 20-luvun alussa Jokioisten kartanon 35.000 hehtaarista lohkotiin 950 itsenäistä tilaa. Oli suomenennätys alallaan, siksi tuo muistomerkki torppareille ja mäkitupalaisille on paikallaan.
Sitten tulivat vielä pappilan torpat, kuten Miinankin koti.
Lähetä kommentti