Kannatti, vaikka satakuntalaisesta kyläelämästä en saanut kaipaamaani Mankbyn tapaista tietoa. Sen sijaan aamupäivän Terttu Lempiäisen ja Kristiina Korkeakoski-Väisäsen esitykset antoivat runsaasti näkemyksiä Länsi-Suomen varhaisen viljelyn ajoitukseen ja tutkimiseen. Euran kaivauksilta on ajoitettu vasta yksi jyvä, joka on hiiltynyt 900-800 eaa. Yksi vanhimpia Suomessa ja parikymmentä muuta ajoittamatta...
Mutta yksi jyvä ei kerro viljataloudessa elosta vaan jonkinlaisesta viljan hyödyntämisestä muun ruuan ohessa. Ei siis vielä (välttämättä) jokapäiväisenä puurona vaan (todennäköisemmin) juhlapäivien oluena.
Ajoituksia on tekemättä, niiden suhde siitepölymittauksiin mietittävänä, joten opin ainakin sen, että uutta tietoa on odotettavissa eikä vanhempaan kirjallisuuteen kannata nojata, jos varhaisesta maataloudesta jotain haluan jonnekin kirjoittaa.
Kaivauksia johtanut Kari Uotila summeerasi Kauttuan kylän ja läheisen Luistarintien tulokset. Jälkimmäinen oli viemärityön valvonnassa löytynyt kohde, joka todennäköisesti liittyy läheiseen Luistarin kalmistoon. Isosta liedestä oli saatu paljon keramiikkaa, jonka sisäpuolelle jääneestä ruuasta (?) ollaan tekemässä analyysejä.
Leena Koiviston otsikko "Yhteisöllistä arkeologiaa Kauttualla" ei ollut auennut hänen pomolleenkaan. Kiitos filosofis-arkologisessa klubissa kuulemani Inkeri Koskisen esityksen, minulle juttu oli tuttua. Koiviston mukaan vielä 80-luvulla vallinneesta elitismistä on päästy pitkälle suuntaan "arkeologia kuuluu kaikille". Kauttualla oli järjestetty sekä koululaisten että vapaaehtoisten osallistuminen kaivauksille. Hauskalta kuullosti se, että päiväkotilaisetkin olivat päässeet mukaan ja he olivat jatkaneet kaivausta vielä omalla pihallaan näköetäisyydellä "oikeista" kaivauksista.
Kauttuan kaivauksia on voinut seurata kiitettävän hyvin sosiaalisessa mediassa. Tätä puolta selvitti Laura Puolamäki, joka piti sekä blogi- että Facebook-tiedotusta onnistuneena. Olen samaa mieltä ja kuuntelin korvat höröllä jotain selitystä sille, miksi tämä ei ole yleisempää Suomen kaivauksilla. Mutta ainoa työläs aspekti tuntui olevan tarkistaa, että valokuviin osuneet henkilöt sallivat kuvien esityksen. Lisäksi mainittiin nopeus, joka pahimmillaan vie tiedon nopeammin julkisuuteen kuin kaivausjohtajalle.
Kauttuan kaivaukset osallistuivat kansainväliseen tapahtumaan Day of archeology 2013, jonka tarkoitus on tuoda arkeologien työtä suuren yleisön tiedoksi verkossa ja paikan päällä. Uotila ja Puolamäki aikovat olla mukana jossain muodossa tänäkin vuonna eli 11.7.2014.
P. S. Seminaarista on jo asiallisempaa tietoa hankkeen blogissa ja lisää tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti