Tätä toista SLS:n kuvaa en yrittäisikään replikoida. Minulle nimittäin riitti kertakokemus "jalat talvikävelyllä Suomenlahden jäästä läpi" runsas kymmenen vuotta sitten.
Nykyajan jäällä on monenlaisia liikkujia, mutta kuvassa näkyvää jääpurtta en muistaakseni ole koskaan nähnyt. Eli kannattanee esittää vielä suurennettuna.
Moisesta liikkujasta Helsingin jäillä olin kylläkin lukenut. Helsingin yliopistossa englantia opettanut Arthur Reade kertoo kirjassaan Finland and the Finns (1917):
Most thrilling of all winter sports, however, is ice-yachting. It is not without its dangers. The man in charge seems to behave very much as he would on board a small sailing-yacht, but the passenger's experience is very different. You lie flat on your stomach and are hurled through the air at the speed of an express train. The scenery shoots past you at a dizzy pace. The runners on either side are like the paws of some huge animal and are lifted high when the wind is strong, descending on the ice again with a shattering crash. You rush with fearful impetus at a rocky cliff, when destruction seems certain, swerve round with the ease of a lizard. At times if feels as if you were about to fly, the yacht taking little leaps, like an aeroplane before it leaves the ground, and seeming a creature of the air tugging at some restraining chain.Sanomalehtiuutisesta selviää, että jääpurret olivat olleet käytössä 1880-luvun lopulta alkaen. (Ilmoitus oikealla 20.1.1888 Uudessa Suomettaressa.)
Luistinklubin uutta jääpurtta koeteltiin, kuten Dbl. kertoo, toispäivänä, ja huomattiin, että se on mitä parhaimpia pikapurjehtijoita. Sen heikko rakennus ei kuitenkaan näyttänyt olevan ihan omansa kestämään sitä kovan kovaa painoa mitä purjehtiminen tuimalla ilmalla vaatii. Pienempiä rikkoutumisia tapahtuikin sen vuoksi. Siten katkesi jo Kronhamnin selällä se raakapuu, joka pitää pystössä purren ainoaa isoa purjetta. Sörnäisissä korjattiin tämä vamma väliaikaisesti; mutta palatessa tapahtui taas se onnettomuus, että eräs liian heikko rautarengas väliköydenpitimessä meni rikki.
Keli ulkona selällä oli hyvin tyydyttävä. Ainoastaan siellä täällä teki joku sitkeä kinos estettä jääpurrelle. Ylipäänsä kävi kulku vinkuvaa vauhtia ja vielä parempaa nopeutta kuin nyt on syytä odottaa, kun jää kylmemmällä ilmalla tulee kovemmaksi. (Uusi Suometar 12.1.1888)
Jäät eivät ole kaupungin ulkosaaristossa vieläkään luotettavia. Toissa päivänä lähti eräs 6-henkinen seurue huvittelijoita laskemaan luistinklubin jääpurrella ulos kaupungin rannasta. Vaan Långörnin salmessa, joka onkin hyvin virtava paikka, petti jää ja laiva vaipui. Muutamien kalastajain avulla saatiin se sentään ilman muita mutkia ylös. Eikä sen enempää vahinkoa tullut.
Kaupungin rannassa sitä vastoin on jää kyllä vankka. Joka päivä kiitääkin tuo uhkea jääpursi siellä, toisinaan erinomaista vauhtia. Esim. viimeisessä nöyrässä säässä kulki se Hästnäsin salmesta Eteläsatamaan 3 minutissa, siis melkein 40 solmun vauhtia. (Uusi Suometar 3.2.1888)
Hienoa jääpurtta rakennuttaa Uudenmaan pursiklubi paraikaa Tukholman laivaveistämössä. (Päivän uutiset 23.1.1889)
Kilpailu polkupyörän ja jääpurren välillä lienee hyvin harvinainen. Sellainen oli kuitenkin äskettäin eteläsatamassa ja Kronbergin selällä. Kaksi jääpurtta kiiti siellä hyvänlaisen tuulen puhaltaessa, kun eräs kaupungin etevimpiä, jollei etevin polkupyöräilijä lähi siipasemaan huimaavaa vauhtia sileätä jäätä pursien perästä. Hän saavutti purret ja näytti helposti menevän niiden ohi. (Päivälehti 6.1.1894)
Kirje Helsingistä... Jos on tällaisella säällä ikävänsä, on sillä hyvätkin puolensa. Lämmin sää, kuin syksyn lopulla, säästää puita ja se on tuntuva helpotus viime talvena siinä suhteessa varattoman väen hyvin nopeasti hoikenevalle kukkarolle. Ja mikä ilo nuorella väellä kun se saa esteettä kiitää virstamääriä silosella jäällä joko liukkaalla luistimellaan tai kiitävässä jääpurressa istuen. (Wuoksi 20.1.1894)
Tapaturma. Toispäivänä törmäsi Hietalahden jäällä eräs jääpursi, joka ei totellut peräsintä, satamassa olevaan poijuun ja musertui. Purressa olivat leipuri Kruus eli Grossman, kirvesmies Ström, pojat Lönnberg ja Danskanen sekä eräs poika ja tyttö, jotka matkalla oli otettu mukaan. Kruus sai kaksi haavaa päähänsä ja pääkallo halkesi, Ström sai haavan sääreensä. Lönnberg ja Danskanen saivat pienempiä vammoja. Muut eivät vahingoittuneet. Haavoitetut sidottiin kirurgillisessa sairashuoneessa ja ovat nyt kotonaan hoidettavana. Kruusin tila on arveluttava.(Uusi Suometar 25.2.1894)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti