Sukututkijoiden parissa

Ilmassa oli kulttuurijuhlan tunnelmaa kun sunnuntain 9:31 N-junassa bongasin jo ennen lähtöä tutun sukututkijan ja sitten Arkistolaitoksen työntekijän. Jälkimmäinen paljastui vapaa-ajallaan sukuyhdistyksen edustajaksi ja yhdessä monen muun kanssa siirryimme Hiekkaharjussa asemalta Kuulutko sukuuni -tapahtumapaikalle, josta löytyi lisää tuttuja sekä tiskien takaa että edessä.

Pikaisen kierroksen jälkeen istahdin kolkohkoon juhlasaliin kuuntelemaan Jens Nilssonin savolaisia jalkamiehiä 30-vuotisessa sodassa. Jens lähti murtamaan myyttejä ja totesi nihtien usein jääneen kotimetsiin tai päätyneen aivan muualle kuin kunniakkaille rintamille. Lähde-esimerkit näyttivät siltä, että pysyttelen aiheesta niin kaukana kuin voin.

Salista poistuessa oli tarjolla todellisen tiedonjanon näky. SSHY:n toiminnanjohtajan Kari-Matti Piilahden puolentoista tunnin tietoiskua digitaalisista aineistoista sukututkimuksessa kuunteli täpötäysi auditorio, jossa osa väestä seisoi, ja muutamat jaksoivat roikkua ovensuussakin.

Itselläni oli lounastauon verran aikaa tavata lisää tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia. Sitten oli vuorossa Tiina Miettisen suurvaltakauden sukupuut, jotka toivottavasti saavat kirjallisenkin muodon suomeksikin. (Kuulemma ruotsiksi on aiheesta artikkeli tulossa.) Erityisesti jäi mieleen esimerkit pieleen tulkituista riimukivistä, joista 1500- ja 1600-luvun vaihteessa saatiin lisäsukupolvia aatelisiin sukuihin. Näitä löytyy vielä Anrepin ritarihuoneen sukutauluista, joita pitää siis todellakin tarkastella kriittisesti.

Mistä puheen ollen. SSS:n jäsensivustoille on kuulemma ilmestynyt seuran toiminnasta kertovia asiakirjoja. Hienoa, kunhan pitää mielessä että koko totuus ei ole koskaan paperilla. Käytäväjuorut kyseisestä puljusta kertoivat, että Genoksen päätoimittajaksi ei ollut suurempaa tunkua. [Edit 10:29: Tekstiä lyhennetty saadun kommentin perusteella.]

Positiivisemmin lopettaakseni, SSHY:n pisteessä demottiin matrikkelikirjalla alkuperäisten kirkonkirjojen kuvausta, jota vapaaehtoiset ovat tehneet pitkin Satakuntaa. Työparin toiminta oli hiottu tarkaksi prosessiksi. Unohdin kysyä koska kuvat tulevat esille, mutta tuskin tarvitsee kauaa odottaa.

P. S. Kotimatkalla junassa käytävän toisella puolella istunut lapsi heilutteli elottomille asioille hyvästejä. "Heippa haudat" oli ilmeisesti tarkoitettu Heurekan pihassa olevalle kivitarhalle. Mitenköhän niitä tulevaisuuden arkeologit analysoivat?