Juu, en ole yrittänyt profiloitua "historiantutkijana" vaan "historianharrastajana". Useamman vuoden olen välttänyt määrettä "sukututkija" siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole tehnyt aikoihin sukututkimusta enkä siitä myöskään paljoa kirjoittanut. Ilmeisesti kyseinen verkkotuttuni ei ole siis tekstejäni lukenut.
Mutta onneksi joku on. Tämä selvisi, kun avasin Heikki Halosen tuoreen e-kirjan Arkistosta suvuksi (josta enemmän lähiaikoina) ja löysin tätä blogia esittelevän sivun. Halonen oli tiivistänyt blogini sisällön paremmin kuin kukaan tähän mennessä:
... keskittyy varsinaisen ahtaasti ymmärretyn sukututkimuksen sijaan enemmänkin sen historialliseen taustaan. Blogissa on hyvin erilaisia artikkeleita Suomen ja sen lähinaapurien historiasta. Näkökulmat vaihtelevat artikkelista toiseen ja tulkinnat ovat useimmiten hyvin tuoreita ja virkistäviä.Ilo lukea. Eikä tunnelma (onneksi) laskenut, kun sähköpostilaatikossani odotti Jason Laveryn palaute kurssinsa esseistä. Osoittautui, etten osaa enää kirjoittaa englanniksi, mutta onneksi se ei ollut arvosteluperuste. Eli pääsin läpi ensimmäisestä (ja todennäköisesti viimeisestä) yliopistotasoisesta Suomen historian kurssista! Muistoksi pieni pätkä suoritteestani korjauksineen. (Lapsuudessani pukki oli virheen merkki mutta oletan, että tässä tarkoitti jotain positiivista.)
Sähköpostitse sain myös eilen tietää, että eräs mielestäni tervejärkinen ihminen oli lukenut Olof Ångermanin ajan ja elämän JA ymmärtänyt, että siinä tavoiteltiin 1500-luvun arkielämän kuvausta JA oli sitä mieltä etten ollut täysin epäonnistunut. Erittäin mukava kuulla.
National Gallery or Art:in kokoelmista Sebald Behamin
syys- ja lokakuuta esittävä kaiverrus, jonka ajoitus on 1546/1547.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti