Hietzu raportoi Jyväskylän taidemuseossa käytyä paneelikeskustelua aiheesta "Vapaaehtoinen museossa - voimavara vai penninvenytystä?" samasta tilaisuudesta kerrottiin myös blogissa Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö.
Eva Ahl-Waris kävi lastensa kanssa Helsingin luonnontieteellisessä museossa ja raportoi på svenska.
Juha-Matti Granqvist yhdisti yhteen Sveaborg-blogin kirjoitukseen kehut Hämeenlinnan arkistolle, Astia-aversion ja herkullisen kuvauksen Hämeenlinnan markkinoista 1750-luvulla.
Marko Nenonen kertoi graduohjauksesta ohjaajan näkökulmasta. Havaintoja-blogissa graduntekijä kertoi arkistolöydöksistä.
Oka Morikawa jakoi upeita otoksia ensimmäisistä Kansalliskirjastossa pidetyistä häistä. Tapani Valkonen loi taidetta kotiarkistosta.
Jari Lehtinen sukelsi Suomen historian alkuhämärään. Santeri Vanhanen kertoi miten yritetään kairata Suomen historian alkuhämärään. Charlotte kertoi på svenska Riksarkivetin vanhimman aineiston tuomisesta verkkoon.
Putte Wilhelmsson referoi Parnassossa käytyä keskustelua hakarististä. Sami Liuhto jakoi kokemustaan biografisen historian kirjoituksesta kun kohteen läheisillä ihmisillä on tekstistä näkemyksiä.
Jenni Sahramaa teki esihistoriallisia pronssikiekuroita.
Mika Kinnunen vastasi kysymykseen Mikä ihmeen porvarillisen työn arkisto?
Jargonia julkaisi Miia Kuhan artikkelin ”Jumalan sanan ylenkatsojat”. Rahvaan kirkossakäynti Savossa vuosina 1660–1710
Juri Nummelin tarkasteli keksittyä elämänkertaa (joka eroaa historiallisesta romaanista jollain oleellisella tavalla?) ja kirjoitti:
Tämän tyyppisissä kirjoissa pystyy käsittelemään todellista elämää paljon vapaammin, koska asioita ja ihmisiä voi yhdistellä luovemmin ajassa liikkuviin virtauksiin. Ehkä totuus on helpompi kertoa, kun todellisuus ei ole tiellä.Ennen ja nyt julkaisi Martti Puhakan ja Seija-Leena Nevala-Nurmen lectio praecursoriat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti