Nordens institut i Finland (Pohjoismaiden Suomen instituutti) järjesti tiistai-iltana tilaisuuden otsikolla Historia som vapen ja minä onneksi huomasin tämän jo maanantaina. Eli pääsin edustamaan noin 10%:a yleisöstä, kun ruotsalaista historiantutkija Klas-Göran Karlssonia jututettiin historian käytöstä aseena ja muutenkin.
Runsaan tunnin sessio oli erittäin antoisa ja kotiin kävellessä oli olo kuin laulussa "I can see clearly now, the rain has gone". Mutta irtoaako muistiinpanoistani jotain järkevää? Ainakin se, että Karlsson totesi olevan erittäin vaikeaa määritellä historian käytön ja väärinkäytön välistä rajaa. Käyttötapoja hän luetteli 4 ja kolme osaan sanoa omin sanoin:
1) moralisointi (historiallisten tapahtumien kautta määritellään esim. ihmisoikeusrikkomuksia)
2) politiikan teko (haetaan vertailukohtia. Esim. Ruotsissa joku verrannut euroaluetta Hitlerin suunnitelmiin Euroopan yhdistämiseksi)
3) ideologian tukeminen (luodaan yhtenäinen historia, joka legitimoi (esim. nationalistiset) tavoitteet)
Vertailussa ei ole sinänsä mitään pahaa, se on osa historiantutkimusta. Mutta Karlsson painotti, että pitää tunnistaa yhteneväisyydet ja eroavaisuudet eikä piirtää yksinkertaistavia yhtäläisyysmerkkejä.
Karlssonin oma tutkimusprojekti koskee holokaustin käsittelyä ja hän viittasi siihen useaan otteeseen. Hän selitti, että sodan jälkeen holokausti oli vain muutama rivi toisen maailmansodan historiassa, sillä se ei sopinut ajan pirtaan. Sota haluttiin pitkin Eurooppaa nähdä omana kärsimyksenä, kaikki olivat mielestään pahiten kärsineitä. Muutos tapahtui vuoden 1990 paikkeilla, useista syistä. Oli kulunut tarpeeksi aikaa. Paha ei enää ollut muurin takana, joten piti löytää uusi paholainen.
Mutta kyse on myös Euroopan tietoisesta kulttuurillisesta yhtenäistämisestä. Euroopan unionin juuret ovat taloudessa ja teollisuudessa, mutta Karlssonin mukaan nyt halutaan esittää että tarkoituksena olisi ollut holokaustin toisen tulemisen estäminen. Siinä missä antiikin historia osoittautui ristiriitojen aiheeksi, oli holokausti jotain, josta kaikki pystyivät olemaan yhtä mieltä. Kunnes Unioniin liittyi maita, joiden kansalaiset olivat saksalaisten ohella osallistuneet tuhoamiseen. Karlssonin esimerkki oli Latvia. Arnstadin näkemyksiin suomalaisesta holokaustisyyllisyydestä ei viitattu sanallakaan. Unohdin minäkin, yleisökysymyksiin päästyä.
3 kommenttia:
Hei, kiitos tästä! Hyvä, että kävit. Olisi odottanut että sali olisi taynnä = olen pettynyt! Historiankäyttöä eri tavoin tutkii jo moni täälläkin - tietty minäkin :) - joten kunnon keskustelua olisi hyvä saada aikaan. Oliko se sitten se kielikynnys? Sääli, jos oli. Holocaustia ja nazien historiankäyttöä on tutkittu paljon jo Euroopassa - pitäisikö sitten suomalaisille saada näistä teoksista käännöksiä tai jotain? Tuli mieleen, että voisi alkaa tutkia Persujen historiankäyttöä, siellä kun on ammattilaisia riveissä. Ainakin Halla-aho on monesti käyttänyt sekä kuvitusta että retoriikkaa, joka on peräisin 30-l:ta, tietoisesti. Mutta miten tietoisesti tämä sitten nähdään "kansan" parissa, että kyseessä on uusiokäytöstä... Hm.
En tiedä miten oli markkinoitu, kun minäkin huomasin niin viime tingassa ja olen mielestäni Nifinin kevään ohjelmankin jossain välissä lukenut. Karlsson oli ollut jossain SLS:n tilaisuudessa esiintymässä edellisenä iltana, ehkä se vei yleisöä?
Popularististen puolueiden historiankäyttöä sivuttiin kuin myös vaalituloksen arvioinnissa käytettyjä historiavertauksia. Karlssonilla tuntui olevan paljon fiksua sanottavaa, mutta mielessä kävi, että kuuntelen ruotsia paljon sujuvammin kuin luen, joten mielelläni näkisin käännöksiä ruotsalaisista historiateoksista. Harrisonin Jarlens sekel esimerkiksi, kun yksi yleisökysymyskin käsitteli Suomen valloitusta.
Hyvä idea! Haluaisin itse mielelläni nähdä että Suomeni on eurooppalainen Suomi, jossa on mahdollisuus lukea kirjoja alkukielellä, mutta jossa mielellään tehdään myös käännöksiä puolin ja toisin :) - ehkä se voisi olla jotain minulle, tehdä käännöksiä - jos kirjalijat vaan suostuvat. Se on aina tietty tiellä - kuka tahansa eihän saa tehdä mitä tahansa, kuitenkaan.
Lähetä kommentti