Kuva vuoden 1893 kirjallistaiteellisesta joulualbumista Nuori Suomi. Antero Vareliuksen huomioita Suomen kansoista vuonna 1847 on julkaistu suomeksi kirjassa Suomen kansaa. Kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta. Siinä:
Hautajaisseremoniat ovat hyvin yksinkertaisia. Ruumis kääritään yleensä valkoisiin pellavavaatteisiin, ainakin Länsi-Suomessa ja koko Pohjanmaalla. Arkku on tavallisesti musta, joskus valkoinen, harvemmin sininen, keltainen tai vihreä, mutta ei koskaan punainen. Lasten sekä neitojen arkulle pannaan seppele, joskus tällainen ripustetaan myös haudan ristille. Muurattuja hautoja on vanhoissa kirkoissa. Viipurin läänissä ja tietääksemme Satakunnassa Mouhijärvellä on tavallista laulaa virsiä koko matkan ajan, kun ruumista viedään kirkkoon. Satakunnassa eroavat myös murteiltaan erilaiset Tyrvään ja Huittisten pitäjät myös hautajaisten suhteen. Tyrväällä puetaan täysikasvuiset, joskus myös keskenkasvuiset mieshenkilöt housuihin, jotka eivät ole valkoiset, ja jo jonkin aikaa ennen hautajaispäivää ruumis viedään hevosella kirkkomaalle. Huittisissa ei ruumiille koskaan pueta housuja, ja se kannetaan kotoa, sen jälkeen kun joku hautajaispäivänä paareilla kirkolle, usein kahden peninkulman matkan.(s. 58-59)Th. Rein (s. 1838) puolestaan toteaa muistelmissaan Lefnadsminnen (1918 s. 5-6), että huomattavampien henkilöiden hautajaisissa (ainakin Helsingissä?) oli tapana 1800-luvun alkupuolella kantaa arkun edessä kukin koristeltuja sauvoja, pimeään aikaan soihtuja ja merimiehen hautajaisissa laivanlippuja. Siis jäänteitä tai uudellenmuotoutunutta 1600-luvun mallia kuninkaallisten ja aatelisten hautajaisista? Kirjaa kirjoitettaessa oli jo "nykytapana" kukka-asetelmien laskeminen.
Verkkolehdestä Jargonia voi lukea Juha Ruohosen artikkelin Kuolleiden saaret. Historiallisen ajan keskisuomalaisten saarihautausmaiden luonne ja käyttö hautapaikkoina. Samaisessa lehdessä myös Emmi Tittosen artikkeli Nouse ylös vanha väki, lastujen perään! : hautausmaiden taikuus 1700-luvun lopulla. Saila Nyrkön opinnäytteen otsikkona on Sippolan ruumispaarit : ja muita tarinoita viimeiseltä matkalta. Eleonoora Rosenqvistin aiheena puolestaan Hautausmaamatkailu Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti