torstai 21. lokakuuta 2010

Pinkka lehtileikkeitä

Onpas näitä kertynyt... Perjantaisessa Vihreässä Langassa (15.10.2010) kerrottiin tamperelaisen työväenmuseo Werstaan ja metsämuseo Luston aloittaneen Suomen ympäristöliikkeen historian tallennushankkeen, jonka aineistoista tehdään näyttely, joka esillä vuorollaan molemmissa museoissa.

Samassa lehdessä oli Sirpa Kähkösen haastattelu uudesta faktakirjastaan. Juttuun sisältyi Kähkösen listaus kirjoista, "jotka valaisevat katveeseen jääneitä tapahtumia Suomen historiassa":
  • Helvi Hämäläinen: Katuojan vettä
  • Pentti Haanpää: Korpisotaa
  • Elmer Diktonius: Janne Kuutio
  • Olli Jalonen: Yksityiset tähtitaivaat
  • Antti Tuuri: Surmanpelto
  • Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika
  • Anneli Kanto: Veriruusut
  • Marja-Leena Mikkola: Mykkä tytär (novelli)
Veriruusut olen lukenut ja villi veikkaukseni on, ettei mikään muukaan "Suomen historian katveeseen jäänyt" ole kovin mukavaa tai hauskaa.

Vantaan Kuulutko sukuuni -tapahtuman jälkimaininkeja oli Hesarin juttu 11.10.2010 "Sukututkija uppoaa menneeseen elämään." Toimittaja oli varmaankin käynyt DNA-projektin tiskillä ja kirjoittaa "Kansalliskirjailijan luita ei kannata haudasta nostaa, sillä sukuselvitysten dna-testejä ei tehdä luista vaan syljestä." Tjaa, Ruotsissa on kyllä tutkittu luittenkin keskinäisiä sukulaisuuksia eli ei liene mahdottomuus. Muuten lyhyt juttu oli konventionaalinen ja esitti sukututkijat lähes normaaleina ihmisinä.

Siirtolaistutkimuksesta kerrottiin Hesarissa 6.10.: "Tammisen veljekset ovat haastatelleet siirtolaisia yli 30 vuotta." Veljesten lisäksi jutussa mainittiin Ulkosuomalaiskulttuurin Seura ry, jolla on huomattava määrä erityisesti arkistoitua ääntä ja he vastaanottavat mielellään äänikirjeitä tms. kotiarkistoissa piileksivää aineistoa.

Sirkka Mäen (Vaasan arkeologinen tutkimuslaitos) kirjoitus skandinaavisen kielen puhumisajasta julkaistiin Hesarin yleisönosastossa 2.10. Kansalliskielistämme on puhuttu taas paljon, kuulemma myös Tiede-lehdessä.

Hesarissa 2.10. kerrottiin Espoon Nuuksion arkeologisen inventoinnin tuloksia. Jutussa todetaan, että vuonna 1976 oli Kolmikulmanlammelta löytynyt yhdestä puusta koverrettu ruuhi, joka on ajoitettu 1200-luvulle. Se ei ole kokonaan hävinnyt eikä myöskään museossa: kuvatekstin perusteella "ruuhenpala on nostettu metsänhoitajien kämpän seinälle muistuttamaan alueen historiasta."

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 10/2010 kerrottiin Brunbergin Alku-karamellin historiasta. "Alku-karamelleja oli Porvoossa kaupan jo 1900-luvun alussa, mutta kukaan ei osaa sanoa, koska ensimmäiset on tehty."

Marjo Junkkarin arvostelu Petri Nevalaisen kirjoittamasta Sauli Niinistö-kirjasta oli Hesarissa 21.9. Kirjoitin tuolloin mummoni elämäkertaharjoitusta, joten auktorisoimattoman elämän esitys kiinnosti. Ohjeistusta jutusta irtosi kuitenkin ainoastaan käänteisesti. Synteesiä sopisi tehdä eikä latoa lainauksia peräkkäin.

Ei kommentteja: