Vähemmästä enemmän

Viikko sitten sain siis kylään sukuyhdistyksen "sukukirjan tekemisen opetuslapset" (Anna: kiitos kasvista). Puolentoista tunnin jaaritukseni voi puristaa työohjeeseen: kerätkää valmis materiaali, määritelkää tavoitetila ja jakakaa työt. Hienosäätönä olisi voinut lisätä alkuun tutustumisen muutamiin valmiisiin sukukirjoihin, mutta minulla kun on tapana mennä siitä missä aita on matalin.

Orientoituminen perinteisen sukukirjan ajatteluunkin tuottaa minulle ongelmia. Kuka on artikkelin "arvoinen", ja mitä iloa on isosta nimilistasta? Mutta jos jollekin on iloa niin siitä sitten vaan, tekemään. Tekemättä valmistuu perin vähän.

Mistä puheen ollen, näin vuoden loppun häämöttäessä olen miettinyt ensi vuoden harrastussuunnitelmaa. Olohuoneen isoimmat pinot ovat "Petter Sund" ja "Gustava Adriana Gottlebenin esipolvet". Edellinen houkuttelee kun Flachsenien yhteydessä on joitakin perheenjäseniä ollut esillä. Ja olisi kiva keskittyä yhteen ihmiseen.

Minkä ajatuksen myötä käy selväksi, missä GAG-käsikirjoitus (edelleen) mättää. Siinä on liikaa porukkaa. Unta odotellessa toissailtana hahmottelin potentiaalisen pienemmän ryhmän, jonka avulla a) tutkiminen&kirjoittaminen olisi mielekkäämpää ja b) kokonaisuus olisi lukijalle helpompi hahmottaa. Molemmat oleellisia, mielestäni. Niinpä otsikkonani tänään "Vähemmästä enemmän".