Pari huomiota Kansallisarkiston digitoinnin laadusta

Turkulaiset historiantutkijat ovat ansiokkaasti pitäneet yllä keskustelua Kansallisarkiston digitointistrategian suurista ongelmista. Viimeisin sarjan kirjoituksista on Liisa Vuonokari-Bomströmin Kohti täysin digitaalista arkistoa?

Juuri mitään lisättävää minulla ei ole, mutta eilisen tutkimustuokion perusteella dokumentoin pari huomiota. Aamutuimaan tartuin roikkuvien asioiden listaan ja hämmästyksekseni huomasin, että Helsingin seurakunnan arkiston niteen I Ja:1 "Tietoja kirkonkirjoihin", 1855, 1859 1855-1859 kuvat olivat tulleet esille. Sähköpostiarkistoni perusteella olin kaivannut niitä ainakin 8.11.2024, jolloin kirjoitin Kansallisarkistolle tiedustelun.

Aiemmin mikrofilmiltä digitoitu

 Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan arkisto > I J VÄESTÖREKISTERI-ILMOITUKSET > I Ja Kirkon pääkirjojen liitteet > I Ja:1 "Tietoja kirkonkirjoihin", 1855, 1859 1855-1859

on ollut tavoittamattomissa kesäkuusta asti, sillä joku ilmeisesti jonain päivänä aikoo kuvata kyseisen materiaalin uudestaan alkuperäisistä. Koska minulla ei ole loppuelämää aikaa odottaa tähän liittyvän projektin kanssa, tiedustelen, että onko mikrofilmirullat OS 427-429 asiakkaiden tavoitettavissa vai onko ne poistettu "jo digitoituina"?

Minulle ei tarjottu mahdollisuutta selata mikrofilmejä, joten ehkä ne tosiaan oli poistettu käytöstä. Suureksi yllätyksekseni sain Rauhankadulla originaalit. Tekemäni muistiinpanot ovat "jossain", joten aloin selailla nidettä. Katsellessa kävi mielessä muun muassa tyytyväisyys siitä, että Kansallisarkisto perui aiemman päätöksensä kuvien esittämisestä harmaasävyisenä. Tyytyväisyys hieman karisi, kun osuin kuvaan, jonka tarkkuus jätti toivomisen varaa. 

Ilmeisesti kuvalaatua ei ole tarkistettu ennen julkaisua. Vakavampi ongelma löytyi (ainakin) niteen alkupuolelta, jossa Digihakemistoon merkintöjä tehdessäni huomasin, että sivunumero hyppäsi 15>17. Sivun 17 edeltäneen sivun kääntöpuolelta hahmottuneen tekstin perusteella kyseessä ei ollut sivu 15 vaan sivu 16, joka oli jäänyt kuvaamatta. Kiitos jälkikäteisen sivunumeroinnin tämä oli huomattavissa. Jos kyseessä olisi sivunumeroimaton aineisto, joka ei olisi ollut sidottuna niteeseen, puutetta olisi ollut mahdoton havaita.

Digitointiprosessissa olisi ollut hyvä verrata viimeistä sivunumeroa kuvien määrään, mutta koska sivunumeroiden lisääjä oli omintakeisesti numeroinut kaikki paperipuolet, joissa oli tekstiä, eikä johdonmukaisesti jokaista oikeanpuolista paperia, tämäkään ei olisi paljastanut puuttuvaa sivua. Tai sivuja.