Otto Lindroosin keväällä 1900 alkanut toimi Kotkan sanomissa päättyi vuotta myöhemmin, kun hän siirtyi Mikkelin Sanomien palvelukseen. Lähtö tapahtui hyvässä hengessä, sillä Lindroosille järjestettiin jäähyväisiltama, jossa "hauskassa seurustelussa kului ilta aamupuoleen yötä". (Kotkan Sanomat 13.4.1901).
Kilpailevan lehden edustaja kuvaa Lindroosin alkuaikaa päätoimittajana:
Jo ennenkuin "Savonlinna" vainaja oli kunnollisesti silmänsäkään ummistanut, kerrotaan "Mikkelin Sanomain" päätoimittajan hra Otto Lindroosin lausuneen eräässä seurassa Savonlinnassa, että ellei "Savonlinnan" toimitus ala jakaa "Mikkelin Sanomia" "Savonlinnan" tilaajille, vaan jotakin toista Mikkelin lehteä, panee hän toimeen niin ankaran agitatsioonin, että "Mikkelin Sanomat" valloittavat koko Savonlinnan ja sen ympäristön. Tämä uhkaus ei näy tehneen mitään vaikutusta "Savonlinna" vainajan kustantajiin, koska mitään muuta sanomalehteä ei ole jaettu "Savonlinnan" tilaajille, vai lieneekö syynä se, että Savonlinnan painoasiamies oli saanut erityisen määräyksen katsoa, ettei mitään, mikä korvaisi tavallisen sanomalehden, saa jakaa "Savonlinnan" lukijoille. Olkoon se asian laita nyt miten tahansa, mutta ainakin ryhtyi "Mikkelin Sanomat" heti paikalla agitatsioonityöhönsä. Tukuttain lähettiin "Mikkelin Sanomia" kauppapuoteihin ja samoin lehden tilauslistoja sekä erityisiä seinään naulattavia reklaamiplakaatteja, joissa "Mikkelin Sanomat" lupaa yhtä hyvää: kahta kaunista, ja vieläpä äskettäin saivat postilaitoksen palveluksessa olevat henkilötkin kehoituksia rupeemaan "Mikkelin Sanomain" asiamiehiksi, vaikka "Mikkelin Sanomat" kyllä tietää, että postivirkamiehet ovat ankarasti kielletyt agiteeraamasta minkään sanomalehden puolesta.
Eikä "Mikkelin Sanomat" kielläkään tätä menettelyään. Päinvastoin tunnustaa "Mikkelin Sanomain" päätoimittaja hra Otto Lindroos jouluaattona ilmestyneessä "Mikkelin Sanomissa", että hän on koettanut levittää lehteään Savonlinnaan ja sen ympäristöön ja myöskin onnistunut siinä. Ja syyksi siihen, että hra Lindroos näin innokkaasti on tahtonut levittää lehteään Savonlinnaan, sanoo hän sen, että Savonlinnassa vallitsee kierot olot, joita hän nyt tahtoo "pöyhötellä". Hra Lindroos antaa ymmärtää, että hän, juuri hän, on se mies, joka kykenee avaamaan savonlinnalaisten ja sen paikkakuntalaisten silmät näkemään Savonlinnassa vallitsevan kieron puoluepolitiikan oikeassa valossaan.
Oi autuaita savonlinnalaisia, oi onnellista Savonlinnaa, jolla on niin jalomielinen ja etevä holhooja kuin hra Lindroos!
Ja jotta savonlinnalaiset ja läheinen maaseutu luottaisivat häneen ja tilaisivat hänen lehteään, viskasee hän sellaisen syötin, että hänellä on varastossa omituisia asioita Savonlinnasta, joita tuonnempana "pöyhötellään".
No niin. Hra Lindroos on kyllä lehdessään "pöyhötellyt" Savonlinnan oloja viime syksynä, mutta sellaisella tavalla, että se ei kestä järkevän ihmisen arvostelua, eikä hänen asiamiehillään Savonlinnassa näytä olevan haluakaan ottamaan selvää asiain todellisesta laidasta, pääasia on se, että "pöyhötelläään" puuta ja heinää, "pöyhötellään tuulta ja ilmaa ja "pöyhötellään" ja pöyhkeillään sillä tavalla, ettei juuri kenenkään savonlinnalaisen tee mieli ruveta edes vastaamaan näihin "pöyhöttelyihin". (Mikkeli 27.12.1901)
Vastineessaan Otto Lindroos totesi muun muassa
Mitä siihen ilmiantoon tulee, että olen lähettänyt tilauslistoja postitoimistojen hoitajille, on liioiteltua. Parille kolmelle tuttavalle olen kyllä listan lähettänyt, mutta tilauslistaa, joka oli lähetetty avonaisessa kirjekuoressa, on seurannut painettu kirje, jossa on ollut pyyntö, että lista jätettäisiin jollekulle luotettavalle henkilölle. Muutamille postitoimistojen hoitajille olen lähettänyt tilauslistan tietämättäni ja vasta sen takaisin saatuani olen saanut tietää, ettei tilauksien keräys ole tarkoittamalleni henkilölle soveltunut siitä syystä, että hän on postitoimiston hoitaja. (Mikkelin Sanomat 4.1.1902)
Yrittelijäisyytensä ei rajoittunut sanomalehteen, vaan Otto Lindroos ilmoitti pitävänsä kirjanpitokursseja. Osallistujia ei kuitenkaan ilmaantunut tarvittua määrää. (Mikkelin Sanomat 20.9.1902)
Otto Lindroosin nimi oli Mikkelin Sanomien yliössä viimeistä kertaa 2.12.1902. Työsuhteen loppu saattoi liittyä siihen, että joulukuun lopussa lehti sai varoituksen numeroissa 120 ja 123 ilmestyneestä kirjoituksesta Kirje Mikkelistä (Mikkelin Sanomat 20.1.1903). Myös Otto Lindroosin kanssa lehteä toimittanut Joel Lehtonen jätti Mikkelin Sanomat tammikuussa 1903 (Mikkelin Sanomat 10.1.1903). Huhtikuussa 1903 lehti sai uuden vastaavan toimittajan (Mikkelin Sanomat 28.4.1903).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti