Jatkokertomuksien kautta löytynyt David Airaksinen (1841-1898) tarjoaa mahdollisuuden tarkastella sanomalehtipohjaisesti yhden poliisin uraa 1800-luvun jälkipuolella. Vuoden 1865 alkaessa D. Airaksinen allekirjoitti ilmoituksen virheestä Helsingin poliisikamarin uutisissa, joten hän oli todennäköisesti toimittanut suomenkielisen version (Suometar 26.1.1865). Varsin todennäköisesti hän oli myös kirjoittanut uutisen Poliisimies virkatoimessaan turmion reunalla, jossa pääosassa on v.t. ylikonstaapeli D. Airaksinen, joka sai kiinniotettavan
miehen niskasta kiinni, vaan samassa kääntyi mies, puukko kädessään, jotta hra Airaksinen täytyi päästää hänet irti sekä vetäydä takaperin. Mies ei enää koettanut paeta, vaan siepaten vierestään seipään, iski sillä urhoollista poliisia, joka onnekseen sai siten väistetyksi iskua, että se tapasi vaan hänen vasempaa käsivarttansa; saaden hän samalla seipääsen kiini. Nyt syntyi kiivas tappelu, jossa tuntematoin vihdoin pääsi voitolle, kaataen pamauksella oikealle korvalle ylikonstapelin, joka tainuksissa vaipui vereensä pihalla. Toinnuttuaan tämä vähän ajan takaa pääsi kadulle, taasen tainnuksiin lankeaksensa. Viileä aamu herätti hänen kumminkin uudelleen, jotta, ehkä vaivoin, pääsi poliisivahtikonttoriin. — Ehkä poliisi ylikonstapeli Airaksisen haavat eivät kuulu olevan vaarallisempaa laatua, antaa tämä tapaus, joka tapahtui keskellä kaupunkia, aineita arveluihin, samalla kun se osoittaa, että meillä on urhoollisia poliisimiehiä. (Suometar 10.11.1865)
Vastaavasta raportoinnista ei tullut tapaa ja David Airaksinen vilahtaa rikosuutisissa uudestaan vasta varkaiden metsästyksessä loppuvuonna 1872 (Hbl 26.11.1872). Julkisuus tai sen puute ei liene vaikuttanut urakehitykseensä. Airaksinen oli edennyt komissarioksi ja Helsingin etsivän poliisin johtajaksi, kun hän omasta pyynnöstään otti eron vuoden 1878 alussa (US 14.1.1878). Pian tämän jälkeen hän ilmoitti aikovansa
niin kohta kuin tarpeellisia aineksia on kerätty ja alustettu sekä seikat muutoin sitä sallivat, toimittamaan ja ulosantamaan meidän varsinkin nuorille polisimiehille opiksi ja huviksi päteviä, tosioloihin nojautuvia "polisihistorioita", niin, voidakseni tämän eduksi mahdollisuuden mukaan käyttää rinnakkaisuuksia ja välttää yksipuolisuutta, pyydän asiata harrastavia henkilöitä maamme kaikissa seuduissa suosiollisesti lähettämään minulle tietoja sekä vanhemmista että nykyisemmistä merkittävistä tapahtumista polisin virkatoimien alalla.(US 27.2.1878)
Hankkeen tulokset olisivat historiantutkimuksellekin kiinnostavia, mutta ilmeisesti julkaisu ei koskaan valmistunut. Pari kuukautta myöhemmin Airaksinen nimitettiin Haminan n. s. paloviinanimismieheksi (Östra Finland 14.6.1878). Virkatehtävässään hän esimerkiksi takavarikoi viisi kannua ulkomaan väkiviinaa yhdestä Vehkalahden kylästä (SWL 22.4.1879). Porvoolaisen karvari Åhmanin murhan selvitystyön yhteydessä oli "tunnettu ja kokenut poliisimies, hra D. Airaksinen viikon päivät ollut kaupunginviskaalin apulaisena" (US 22.4.1884). Tuolloin hän olikin hakeutumassa takaisin poliisityön eli haki avonaista komissarion paikkaa Helsingin etsivässä poliisissa (MB 2.4.1884) ja pian tämän jälkeen Oulun poliisikomissation virkaa (Oulun lehti 17.5.1884). Airaksinen oli käräjänotaari saadessaan Helsingistä poliisikomissarion paikan alkuvuodesta 1888 (Päivän uutiset 9.2.1888). Virkatehtävistään on vilauksia sanomalehdissä.
Yöllä vasten viime sunnuntaita ajeli 4 Liivinmaalaiseen laivaan "Baltic" kuuluvaa merimiestä vosikalla parin tunnin aikaa, jonka perästä he miehissä pötkivät laivaansa pakoon ja jättivät ajurin maksamatta. Ajuri kääntyi poliisilta pyytämään apua, mutta laivalle päästyä näyttelivät merijussit rautamulikkaa poliisille makson asemasta. Sittemmin kutsuttiin veitikoita saapumaan poliisikamariin parikin kertaa vastaamaan asiaansa, mutta sitäpä ei Juhot totelleetkaan, josta oli seurauksena että noin parikymmentä poliisia lähetettiin komissario Airaksisen johdolla noutamaan vastustelijoita. Mukavaa oli nähdä neljän nokisen murjaanin marssivan poliisiroikan keskessä poliisikamariin, jälissä seuraavalle väkijoukolle suureksi riemuksi. (Päivän uutiset 31.7.1888)
Juhannuspäivänä tapahtuneen tulipalon syistä Ison Roobertinkadun talossa n:o 26 pidettiin toissapäivänä tutkinto poliisi-oikeudessa.[...] Yleinen syyttäjä poliisikomisarjus Airaksinen huomautti muutamista asianhaaroista, jotka hänestä tuntuivat omituisilta ja epäilyttäviltä. Asia lykättiin raastuvanoikeuden tutkintoon.(Päivän uutiset 30.6.1889)
Murha. Helsingin pitäjän nimismies on eilen ilmoittanut poliisikamarille että sanotussa pitäjässä on ammuttu eräs herrasmies toissa-yönä. [...] Täältä matkusti eilen poliisikomisarjus Airaksinen muutamien etsivien poliisien kanssa murhapaikalle tutkimaan asiata tarkemmin. (Päivän Uutiset 7.8.1889)
Polisitutkinto Merimiehenkadun talossa n:o 18 tehdystä murhasta on nyt loppuun saatettu niiden tietojen ja todistusten perusteella kuin polisikomisarius hra D. Airaksisen uutterasta toimesta on käsille saatu... (US 6.11.1890)
.jpg) |
| Päivälehti 28.2.1892 |
Joulukuussa 1867 alkanut avioliito päättyi helmikuussa 1892 vaimon kuolemaan. Vain kuukautta myöhemmin Airaksinen oli prokuraattorin viraston määräyksestä Hämeenlinnassa tutkimassa "Sainion asiaa" eli 1800-luvun tunnetuimpiin kuuluvaa tapausta, jossa vaimo myrkytti miehensä. (US 1.4.1892)
Lokakuussa 1893 kuuden viikon virkavapaata (US 11.10.1893) seurasi konkurssihakemus (Päivälehti 29.10.1893) ja vuoden vaihteen jälkeen David Airaksinen jäi eläkkeelle 53-vuotiaana (US 23.1.1894).
Maaliskuussa 1897 David Airaksinen solmi uuden avioliiton Vilhelmina Palosen kanssa (US 23.3.1897). Kuukautta myöhemmin perustamansa "Asioimisto Keskus" ilmoitti olemassaolostaan (Isänmaan ystävä 9.4.1897). Molemmat yritykset jäivät lyhytaikaisiksi, sillä Airaksinen kuoli 22.12.1898.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti