 |
| Helmi Biesen piirros, Joulurauha 1899. HKM |
Ruotsinkielisten vähittäiskauppiaiden lehden Köpmannen joulukuun 1935 numerossa päästettiin helsinkiläiset kauppiaat Axel Manelius ja Emil Tötterman muistelemaan vuosisadan vaihteen joulujen kaupankäyntiä.
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä he mainitsivat kuivatun kalan. Sen käsittelyyn oli kaakeliuuneilla lämmitetyissä kodeissa koivuntuhkaa. Toinen menekkituote olivat jauhot, sillä jouluksi leivottiin kodeissa. Kahvin menekin kauppiaat muistivat myöhempää pienempänä ja sen jatkeena oli suosittua käyttää kotona paahdettua sikuria, joka tuotiin Venäjältä samoin kuin paljolti jauhot. Tuontitavaraa Venäjältä olivat myös Krimin sinappi(?)omenat, viinirypäleet, karamellit, herneet, makaronit ja kidesokeri, jota tosin pidettiin heikkolaatuisena.
Ruotsinkielissä ilmoituksissa krimiläisten omenoiden lajikkeita olivat esimerkiksi senaps, Safran ja Kandil (Helsingfors-Posten 22.12.1905), mutta en löytänyt selvyyttä siihen, oliko ensimmäisellä jotain tekemistä sinapin kanssa. Sen sijaan opin, että
Hedelmän viljelys Krimin saarennolla. Syksyn tullessa saapuu hedelmän-ostajia Krimin puutarhoihin. Erittäin haluttuja ovat omenat, joita vuosittain sadat tuhannet puudat lähetetään pohjoiseen. Tänä vuonna, kuten muinakin vuosina, juoksevat ostajat yhdestä puutarhasta toiseen, määräävät itse hinnat, katsomatta koskaan hedelmäin hyvyyteen tahi sadon määrään, ja rahan tarpeessa olevain hedelmän viljelijäin täytyy myöntyä siihen. vähääkään oikein järjestetyn velan saannin puute tuon runsaan, tärkeän ja siellä niin yleisen elinkeinon hyväksi panee Krimin puutarhan viljelijän täydellisesti riippuvaksi ostajasta, joka useimmiten antaa käsirahat tulevaa satoa varten jo keväällä juuri kun rahan puute siellä on tuntuvimpana. (Sanomia Turusta 2.11.1887)
Krimin omenoiden lisäksi Helsingissä oli myynnissä saksalaisia Normen- ja Gravensteiner-omenoita sekä amerikkalaisia Baldwin-omenoita, espanjalaisia Almeria- ja Malaga-rypäleitä sekä italialaisia appelsiineja. Myös banaaneja alkoi olla kaupoissa, mutta ne olivat yleensä epämiellyttävässä kunnossa ja ne houkuttelivat vain pientä määrää ostajia. Kuivatuista hedelmistä kauppiaat muistavat viikunoiden tulleen kauppoihin ennen taateleita. Vuosisadan vaihteen tullipolitiikka teki hilloista suhteellisen edullisia ja ne sopivat monen joulupöytään.
Helposti unohtuva venäläinen varuskuntaväki oli kauppiaille tärkeä yleisö, jonka ostointo alkoi vasta joulun jälkeen, sillä juhlintansa osui suomalaisessa almanakassa tammikuun kuudenteen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti