1918 vankileirien vaikutuksista

Uusi yritys päästä uusiin ympyröihin onnistui semiotiikkaa paremmin. Eilisessä taloushistorian seminaarissa pysyin nimittäin kärryillä, mutta sisällössä oli uutuutta. Senkin puolesta, että hanke "Sadan vuoden päästäkin – Sisällissodan pitkäaikaiset ja ylisukupolviset vaikutukset terveyteen, sosioekonomiseen asemaan ja maailmankatsomukseen " oli saanut merkittävän rahoituksen viime viikon Koneen säätiön päätöksistä ja on siis alkuvaiheissaan.

Ei kuitenkaan alkutekijöissään. Tutkimuskysymys käy ilmi jo yltä. Täydellisessä maailmassa tilastollista analyysiä päästäisiin tekemään sotaan osallistuneiden satunnaisotoksella, josta olisi yhtä täydelliset tiedot kuin jostain kontrolliryhmästäkin. Mutta kun eihän analyysi tosielämässä näin mene. (Ei tosiaankaan, voin sanoa työelämästä kertyneellä kokemuksella.)

Naisvankeja Kalevankankaan vankileirillä.
Tuntematon kuvaaja, Vapriikin kuva-arkisto CC BY 2.0 

Eli punaisten puolta tutkimuksessa edustavat ne vankileirillä olleet, jotka olivat tautien, toisen maailmansodan ja muun elämänkulun jäljiltä elossa vuonna 1973 ja tekivät korvaushakemuksen leiriajasta. (Koska en ole punaista puolta koskaan tutkinut, lähde oli minulle uutta tietoa. Ei mainita Genoksen artikkelissakaan. Selittynee sillä, että Sosiaalihallitus. Sosiaalihallituksen huolto-osaston arkisto. Ea Vuoden 1918 sodan johdosta vankileirissä tai vankilassa olleiden korvaushakemukset on kokonaan käyttörajoitettua. Paitsi ei Ihan Oikeille Tutkijoille kumminkaan? Huom! korvausta saattoivat hakea myös leirillä syntyneet!)

Hakemuksissa on sosiaaliturvatunnukset, joilla tilastokeskuksessa voidaan laillisesti yhdistää mukaan vuoden 1950 väestönlaskennasta tallella oleva 10% (josta kuulin ekaa kertaa kvantihistoriaseminaarissa), henkiveroja vuodesta 1970 eteenpäin, kuolinsyytietoja ja jotain sairaalatietojakin. Käsin on kaivettu yhteys valtiorikosylioikeuden tapahtumiin, joista oli poimittu useita tietoja tutkimuksen tietokantaan, jolla voisi olla muitakin halukkaita käyttäjiä...

Valkoisten puolelta kootaan verrokkiryhmä vapaussotureiden elämäkerrastoista. Molemmissa ryhmissä on niin vinot (ja eri tavalla vinot) otokset, että minä heittäisin homman sikseen ja siksi minusta ei kunnon data-analyytikkoa tullutkaan. Esitystä pitänyt Torsten Santavuori kuittasi eloonjäämisvinouman sanomalla, että datalla voidaan tutkia loppuelämän kuolevaisuutta, ja pani paukkunsa valtiorikosylioikeuksien tuomarilinjauksien vaikutusten nollaukseen.

Hankkeen nimessä ylisukupolvisuus viittaa siihen, että sosiaaliturvatunnuksen kautta vankileirikorvausta hakeneisiin saadaan yhdistettyä lapsia, mutta ei täysin kattavasti. Näiden maailmankatsomusta selvitettäneen kyselyllä, mutta tutkimussuunnitelma oli vielä alkutekijöissään. Ilahduttavasti sekä eettiset että lailliset ongelmat otettiin esittäjän ja yleisön toimesta esiin.

Kiva, että pääsin kuulemaan tällaisen alkukatsauksen. Ryhmässä on kaksi väitöskirjan tekijää, joten eiköhän edistyksestä saa kuulla jollain foorumilla. Niin ja uuden tietokannan kerääminen vanhojen kääntelyn sijaan lähtökohtaisesti hienoa.