Eilen mainitsemieni Marelan ja Kirstin lisäksi Rauman museoon kuuluu vanha raatihuone, jonka yläkerran näyttelyn innoittajana oli viime vuosina tehdyt museon arkiston ja vanhojen kirjojen muutot. "Kirjoja järjestettäessä ja niihin pikaisesti tutustuessa tuli meille laatikonpurkajille ja hyllyyn laittajille tarve kertoa muillekin, mitä harvinaisuuksia löysimme."
Hyvä ajatus ja toivottavasti pöydällä selattavana ollut Arkistoluettelon asiakirjaselvitysosio saadaan joskus verkkoonkin luettavaksi. Asiakirjoista tehdystä asetelmasta (yllä) erotin merimiehen rekisterikortin ja mainekirjan, jotka ilman koneluettavaa luetteloa tuskin pääsevät kiinnostuneen käyttäjän eteen. Myös arkiston kuvat (alla) voisivat kiinnostaa jota kuta, joka ei älyä lähteä tutkimusmatkalle ilman luettelotietoja? Itse yllätyin erillisen vitriinin esineistä "Rauman poliisilaitoksen tapahtumapäiväkirja ja virkakirjeitä poliisilaitokselle". Kaupunginarkistossa ei ole historiallista aineistoa?
Museon kirjakokoelmissakin on henkilöhistoriaa. Säilytyksessä kärsineiden häpeänurkkaan (auringon valolle alttiiksi) on laitettu m.m. Johan Gustaf Östmanille 1.2.1833 kuulunut
Johan Månsons Sjökarta. Marelan taloudenhoitajana vuosina 1840-1855 toiminut Hedvig Morin (s. 12.5.1798 Rauma, k. 23.2.1868 Rauma) oli varmalla kädellä merkinnyt nimensä kahteen kirjaansa, jotka ovat varsinaisessa kirjavitriinissä.
Samassa vitriinissä on pienikokoinen vihkonen eli Strasbourgissa 1752 painettu kalenteri, johon tilanhoitajana ja tullitarkastajana toiminut Gustav Rehnström (s. 1689) on tehnyt merkintöjä.
Tämän ja vuosina 1787, 1825, 1726 ja 1828 painettujen pikkuriikkisten rukouskirjojen kohdalla tuli taas mieleen digitoinnissa menetettävä materiaalinen todellisuus.
Esillä on myös hienoja vanhoja opuksia, jotka ainakin Suomessa ovat harvinaisuuksia. Näistä vanhin on Tukholmassa 1588 painettu
Itinerarium sacrae scripturae. Kaupunkikarttojen julkaisemiseen ilman mittakaavaa on siis pitkät perinteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti