Pohjanmaan ihmeitä

En ole vieläkään käynyt katsomassa Härmää, minkä kunniaksi...

Stockholmskällanissa sekoillessani löytyi
Porträtt i halvfigur av den amerikanske skridskokungen Jackson Haines iförd pälsmössa och pälsbrämad jacka med medaljer på bröstet eli oikealla puolella komeileva mies. Hän oli syntynyt Amerikassa, mutta kuoli Suomen Kokkolassa 1875. Hänestä löytyy suomenkielinen wikipedia-sivu ja paljon muitakin kuvia.

Tähän yhteyteen sopisi muita Pohjanmaan ihmeitä, jos moisia sattuisi olemaan tallessa...

Upsalan yliopiston kirjastosta

• Carta öfver Kongl. Wasa hofrätts ock praesidents husets tomt ...stadens ägor...wägsträckningar:affattad efter högvederbörlig befalning år 1785 af C.H. Salmen [=Sallmén]
• Facaden af hofrätts och praesidents huset i Wasa med des flyglar åt torget: Plan af Wasa hof rätts och praesidents hus med des flyglar. Jord wåningen

Korkeimman oikeuden rakennukseen kuljetetuista materiaaleista oli juttua sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.7.1778. Palkkeja ja puutavaraa upposi seiniin ja rakenteisiin. Jotain erinomaista oli myös Pyhäjoella, jonka selittämiseen uhrattiin vielä enemmän palstasenttimetrejä sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.3.1791.

Jonkinasteinen ihme oli ilmeisesti Vähäkyrön kirkko, ainakin sille oli syytä uhrata suurin osa Inrikes Tidningar kansisivusta 13.12.1803:

Viime viikkojen uutisia

Viime viikonloppuna Twitterin kautta kuulin, että osa Visbyn kaupunginmuurista oli sortunut. Eilen asiasta kertoi myös Nättidningen Svensk historia. Kuullostaa dramaattiseslta, mutta paikallisen miehen ottama valokuva selventää sortumisen merkitystä.

Kotimaisia uutisia eilen tarjosi Hesarin verkkoversio. Kotuksen murresanakirja on tulossa verkkoon. Hitaasti ja osittain.

Hesarin Oma kaupunki -sivuilla kerrottiin, että metallinpaljastajaharrastajan marraskuussa löytämä kirves on ajoitettu. Leena Söyrinki-Harmo on todennut "Ihan tarkasti sitä ei pysty ajoittamaan. Mutta sanoisin, että esine on niin sanotulta roomalaisajalta, noin 200–300 ajanlaskun alun jälkeen."

Keskiajalta on löytö, josta kerrotaan Espoon kaupunginmuseon sivulla. Arkeologian harrastaja oli Bembölen pellolta poiminut korunpalasen ja ymmärtänyt toimittaa sen ammattilaisille.

Laajempaa mielenkiintoa lienee Rauman vesistä löytyneelle olutlastille, josta Yle kertoi äskettäin otsikolla Vuosikertaolutta tosiaan! Makuja merenpohjasta.

Itseäni kiinnosti, vaikkei yhteyksiä Itä-Suomeen olekaan, Ylen uutinen Kalmosaarten luunäytteiden tulokset selvillä. SukuForumilla siitä ei suurempaa keskustelua noussut, vaikka siellä on aiemmin hautasaaria ihmetelty.

Naapurimaassakin jaksetaan luita kaivella. Nyt on saatu luvat Karl Knutson Bonden haudan aukaisuun siinä toivossa, että sieltä löytyisi Maunu Ladonlukko, joka yllätti syksyllä poissaolollaan, kun oma hautansa avattiin.

Poikkeaminen 1700-luvulle

Viime lauantaina oli Helsingissä tarjolla mahdollisuus vierailla 1700-luvulla. Helsingin Wanha Waruswäki ja Kaupungin Hywät Asukkaat olivat muuntaneet ravintolan Sofiankadulla 1700-luvun hollituvaksi ja Senaatintorilla nähtiin nyt jo tuttua äkseerausta, josta kuva yllä. Hollitupaan itseensä oli saatu mukavan tiivis ja arkinen tunnelma, mistä otos alla. Hämyisyyden säilyttämiseksi en käyttänyt salamaa ja sen huomaa.

Rekonstruktiot ovat rehellisen epäaitoja, mutta kuitenkin tuovat minusta historiaan inhimillisyyttä. Eivät ne 1700-luvullakaan ihmiset olleet puupökkelöitä, välttämättä.

Nuorimies antoi luvan kuvien julkiseen esillepanoon. Ennen kuvien ottamista ja niitä näkemättä.

Pätkittyä historiaa

Että minä tykkään, kun ihmiset laittavat toimeksi eivätkä vaan suunnittele. Ystävänpäivänä käytiin Twitterissä keskustelu

• @K_KM_K: Täällä on nykyään vanhempaakin porukkaa, kuten @M_de_Montaigne . Tuttu varmaankin teille @anulah ja @JPvE ? (11:08)
• @JPvE: vanha suosikki, en täältä ollut löytänyt :) @schopenhauer_ sen sijaan kaverini ... (11:12)
• @K_KM_K: Mun lemppari on kyllä @samuelpepys . Ei turhan syvällinen ajattelussaan, vaan lähempänä käytännön elämää. (11:30)
• @anulah: Hei cool! Pitäisikö kaivaa esiin jotain meikäläisiäkin vanhuksia? Vaikka jotain 1500-luvun muistikirjaa... (11:42)
• @anulah: Esim. Malin Sturen tai Sten Banérin muistikirjat kyllä vähän häviävät sisällössään... Hm. Abraham Brahen tidebok vois olla ok (11:44)
• @anulah: Jos A. Brahen muistikirja 1590-luvulta on julkaistu 90 v. sitten niin saako sen tweetata? Pappa Per Sr:n Oeconomia vaihtoehto? (11:45)
• @anulah: Tai Klaus Fleming nuoremman / Lars Sparren kronikat ... hm... (11:46)
• @K_KM_K: Pietari Schäferin päiväkirja olisi formaatiltaan Twitteriin sopiva, mutta en jaksa ajatellakaan uuden proggiksen aloittamista. (11:50)
• @anulah: mulla on valmiiksi naputeltuna parikin pienkronikkaa Waan olisko hyötyä istuttaa ne tweetit jonkun organisaation sivulle tms. (11:56)
• @JPvE: esim hootsuitessa voi ohjelmoida ennakkoon eteenpäin twiittauksia ... (12:56)

ja viime perjantaina Anu Lahtinen ilmoitti, että Klaus Hermansson Fleming oli aloittanut twiittaamisen. Hän liittyy täten kotimaiseen seuraan, johon kuuluu 1918 raportointi ja tänään alkava Hesarin @Mantsalankapina. Englanninkielellä ovat monet suomalaiset seuranneet talvisodan tapahtumia @realtimeWWII-kanavalla. Oma suosikkini on kuitenkin edelleen Kaj Janzon, joka tarjoaa välähdyksiä Ruotsin valtakunnan keskiajasta, joka toisinaan ulottuu Suomeenkin.

Meri ja Kivi

Kirjahyllyssäni on mummon hyllystä peräisin oleva Veijo Meren Aleksis Stenvallin elämä. Talouteni sääntöjen mukaan hyllyyn menevät vain luetut kirjat, joten lienen teoksen jossain välissä lukenut. Ei mitään muistikuvaa eikä lisääntynyttä tietoutta Kiven elämästä. Pitänee lukea joskus uudestaan.

Tätä mieltä. Esseitä ja monologeja sisältää tekstin Kiveä kiertämässä, jossa Meri kommentoi kyseistä elämäkertaa. Tekisi mieleni kopioida siitä lauseita oman käsikirjoitukseni esipuheeksi, mutta se olisi asiatonta ainakin kahdella tavalla. Mutta sopinee lainata muutama kappale tähän elämäkerroista kiinnostuneille.

...Koetin tehdä kirjan yhtä mielenkiintoiseksi joka paikasta, luettavaksi, kompaktiksi. Kirjoittaa sen vapaaseen muotoon, mutta silti jollakin tavalla ehjäksi, organiseksi.

Kiveä pidetään tunnettuna. Kertomani faktat ovat hyvin tavallisia. Siksi esitän ne joskus odottamattomassakin järjestyksessä - saadakseni ne näyttämään uusilta. Nimistöä kirjassa ei ole paljoa. Kuin kaunokirjallisessa proosassa tuon henkilöitä sisään ja puhun heistä jotakin.

En ole sepittänyt mitään, en repliikkejä enkä muuta, vaan kaikki seikat mitä kerron ovat faktoja. Niissä oli vain perkeleellinen kerääminen. Eikä osaa niistä ollut koskaan käännetty suomeksi.

Kirjani ei pyri olemaan tieteellinen juttu, siinä ei ole alaviitteitä, en tiedä, onko se essee vai artikkeli. Toivoisin, että se olisi helppolukuinen, havainnollinen, kerralla luettava. Haluan itsekin nähdä mainitsemani ihmiset, en niinkään pohtia heidän ajatuksiaan.

Metsästettyä

Talvinen metsästyskuva Nelly Montijn-de Fouwin kirjasta Sagen van Koning Arthur en de Ridders van de Tafelronde.

Vihdoinkin Suomeen tulee tositv-sarja, jossa palataan menneisyyteen! "YLE TV 1 tarjoaa kolmelle autoilevalle matkaseuruelle loman 70-luvulla. Kuinka pärjäätte, jos teidät heitetään 40 vuotta taaksepäin?" Lähelle oikeaa tunnelmaa pääsee selaamalla SOK:n katalogia vuodelta 1960.

Huomenna alkaa Helsingin Sanomien Mäntälän kapinan 80-vuotisviikko. Blogia ja twiittiä luvattu.

Pekka Henttonen lähes tulkoon otti kantaa, mutta viitaten auktoriteettiin ja käyttäen retorista kysymystä:

onko mahdollista, että [...] arkistot ampuvat itseään jalkaan, että ne eivät saa kokonaan sitä etua, joka niiden olisi mahdollista saada, jos käyttäjille annettaisiin ennakkoluulottomasti vapaus luoda uutta yhdessä?

Magnus Reuterdahl haukkui Tukholman 3d-näyttelyn etruskeista på svenska ja in English. Tenttipaniikin kirjoittaja kävi Helsingissä m.m. kirjastoissa gradumateriaalia etsimässä ja kaupunginmuseon uudessa näyttelyssä. Håkan Eklund raportoi på svenska onnistuneesta käynnistään Brages Pressarkivetissa. SoulFood&Mood- blogin kirjoittaja kävi Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa.

Livrustkammaren Armfelt-blogi paljasti päähenkilöstään på svenska aivan uuden ulottuvuuden. Mikael selitti sanaa natsaiju.

Reija Satokangas kertoi helmikuun leivonnaisten historiasta. Pikkumuseon haasteissa raportoitiin vuoden 2011 arkeologisten kenttätöiden esittelypäiviltä. Kaisa Viitala kertoi tutkijan työpäivästä.

Kemppinen luki Guillouta ja totesi

Ajatuskoe: mitä merkitystä olisi talvisodan-jatkosodan tutkimukselle Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen uutisilla ja reportaaseilla? Eipä niitä muuten juuri ole käytettykään. Jos vastaatte, että sotasensuuri iski, sanokaa sitten, mitä mielenkiintoista lehdet kirjoittivat noottikriisista 1962 tai pankkikriisistä 1992?

Tuukka Hetemäki liittyy kuoroon, joka on kovin huolissaan tulevaisuuden (poliittisen) historian tutkijoiden lähteistä. Kun tulee olemaan käytettävissä vain blogeja ja FB-timelinea eikä kunnon päiväkirjoja. Vali-vali.

Sami Liuhto koki historian multimediana. (Teksti on niin lyhyt, ettei siitä voi lainata otetta.)

Apropos-haatattelu Virpi Mäkisestä sai otsikon Keskiajalta perspektiiviä nykypäivän
ihmisoikeuskeskusteluun.

Ylen hanke Suomen marsalkka löytyy FB:stä ja avoimesta verkosta, tuottajalla on twitter-tili ja blogi. Viimeksi mainitussa aiheina m.m. Marski-kirjallisuuden klassikot, Mannerheim-museossa inspiroitumassa ja Gustafin modernin elämän haasteet.

Seppó kommentoi uutista ääniarkeologiasta.

Jukka Laajarinne kokeili uutta tulokulmaa taidenäyttelyyn, onnistuneesti. Riikka kommentoi Kiasman opastusta ja suomalaista museopedagogiikkaa yleisemmin.

Jenni raportoi Katja Ketun käynnistä Akateemisen Kohtaamispaikalla. Kuin myös Marjis. Aino-Maria Savolainen luki Antti Tuurin Taivaanraapijat ja Kylmien kyytimiehen. Leena Lumi luki Rauli Mikkasen kirjan Laulu Punaisesta huoneesta, joka on minulla edelleen kesken.

Historiallista romaania kirjoittanut Minna Kristiina raportoi:

Ensimmäinen editointikierros kustannustoimittajan kanssa on tehty. Nyt käsis on taas kustiksella kunnes tulee uusien muutosehdotusten kera takaisin ja toinen editointikierros voi alkaa. Sitten käsiksestä tarkistetaan historialliset faktat ja mahdollisesti seuraa vielä kolmaskin editointikierros. Kun editoinnit on saatettu päätökseen seuraa oikolukuvaihe, jossa teksti on jo taitettu tulevan kirjan muotoon. Käsikirjoitukseni on kuulemma kirjana peräti 550 sivua pitkä. Huh.

Paaston aikaa

Pari päivää sitten Niko Lipsanen ihmetteli Twitterissä jonkun paastosta esittämää kysymystä:
Täytyy myöntää etten itsekään ev. lut. kirkon jäsenenä oppivelvollisuuteni suorittaneena tiedä paastosta paljoa enempää kuin Ramadanista. Paasto alkaa laskiaisena, päättyy pääsiäisenä. Pidettiin katolisena aikana. Amerikkalaiset soveltavat nykyään luopuen jostain lemppariasiastaan.

Oli siis syytä tarttua yhteen kirjahyllyni pyhään kirjaan. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto totesi: "Luterilaisessa Suomessa ei tietenkään ole montakaan muistumaa vanhasta paaston ajasta" ja "Luterilaisen väestön vastakohtana noudatti Raja- ja Itä-Karjalan ortodoksinen väestö, nuoret ja vanhat, ankaraa paastoa aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka."

Mitä oli paasto satakuntalaisille 1800-luvun lopulla? Haku sanomalehteen Satakunta kertoo, että kyseessä oli toki tunnettu kirkollinen ajanjakso. Esimerkiksi sudet saattoivat kulkea "paaston ajalla" (16.4.1884). Tapakulttuurissa oli käynnissä murros, hupitilaisuuksia järjestettiin paaston aikana, mutta niitä kritisoitiin. Esimerkiksi arpajaisista todettiin, että "paaston aikana ei suinkaan sellaiset ole sopivia kun juuri vietetään Kristuksen Vapahtajamme kallista piinan ja kärsimisen muistoa."(15.3.1884) Tansseja paaston aikana eivät vanhoilliset hyväksyneet (4.4.1895). Turkulaisten pitämästä voimistelunäytöksestä kirjoitettiin ilmeisesti ironisesti "Kansaa ei puuttuneen sanota. Kuinka toisin olisikaan; olipa rukouspäivän ilta ja paaston aika"(24.2.1891)

Muutkin vanhat tavat olivat häviämäisillään, mutta eivät aivan:

Taikauskoako? Hinnerjoelta kirjoitetaan meille: Näihin päiviin saakka on paikkakunnallamme säilynyt omituisia ihmisiä, jotka paaston aikana pistäytyvät salaa naapuriensa navettaan, hapsimaan lampaista villoja, eläimen päästä ynnä mualta, saamatta siitä kumminkaan itsellensä suurtakaan hyötyä enemmän kuin lähimmäisellenkään sanottavaa vahinkoa.(6.4.1893)

Taikauskoa. Moniin vuosiin ei Kiikasta enää ole taikauskoa kuultu, ei nähty, mutta nyt on taas lennähdetty taaksepäin tällä alalla. Paaston ajan alussa on öisin käyty navetoissa eläinten villoja, karvoja y. m. keritsemässä ja kuuluupa että jokuset olisivat "tietäjenkien" luona käyneet salatuita asioita tiedustelemassa. (21.3.1895)

Paasto ei siis ollut aika jolloin olisi Länsi-Suomessa paastottu. Paasto mainitaan metodismin kuvauksessa yhtenä menona, joka muistuttaa "enemmän teaatteria kuin Jumalan-palvelusta" (11.4.1888). Uskonpuhdistuksen muistojuhlan kirjoituksessa paasto on katolisen ajan epätoivottujen ilmiöiden listalla (2.11.1899). Mutta kuitenkin otsikon Laki ja uskovainen alla lainattiin tunnustuskirjaa kohdasta "Ovatpa totiset rukoukset, toteiset almut, totiset paastot Jumalan käskemiä, ei saata niitä synnittä lyödä laimin."(22.8.1896)

Paasto oli markkinarako. Pietariin sai silloin kaupattua sieniä (25.8.1894) ja kalaa (27.09.1882).

Mutta oli lähes yhtä outo asia kuin ramadan, josta kirjeenvaihtaja Turkista kertoi

On näet Rhamazan eli paaston aika, ja profeetan pojat eivät saa syödä eikä juoda auringon ylhäällä ollessa. En ole nähnyt kenenkään rikkovan tätä sääntöä, mutta öisin he syövät minkä vaatteet kestävät. (13.10.1891)