Talteen revittyjä lehtileikkeitä

Hesari kertoi, että Kansallisarkiston hanke kerää tietoja sodan ajan ulkomaalaisten sotilaiden ja sotilasvankien lapsista. Lisää tietoa Kansallisarkiston sivulla.

Päiväämätön repäisy Hesarista käsitteli eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan linjausta, että museoiden valokuvauskieltojen pitäisi perustua lakiin. Hänen mielestään Ateneumin valokuvauskielto ei ole sananvapauden loukkaamista. Pajuoja esittää opetusministeriön harkittavaksi uutta lainsäädäntöä.

Jukka Kemppinen totesi blogissaan tällä viikolla:

Ajattelin nyt kuitenkin urputtaa siksi, että museot, kokoelmat, kirjastot ja arkistot luulevat erittäin usein, että niillä olisi tekijänoikeus kokoelmiinsa. Kun ei ole.

Esimerkiksi taidemuseot perivät tätä nykyä maksun teosten valokuvaamisesta. Se on OK. Maksu on käsittelykustannus – vahtimestari raahaa tavaroita, valaistaan, aiheutetaan häiriötä. Tekijänoikeuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Voi olla että poikkeuksia esiintyy, mutta suuri osa esimerkiksi Ateneumin kokoelmista on tekijänoikeudesta vapaita.

Tammikuun 29. päivä Hesarissa on ollut juttu Suomen tietokonemuseosta Jyväskylässä. Sillä on pysyvät näyttelyt Jyväskylän yliopistolla ja ammattikorkeakoulussa, mutta suurin osa talteen saadusta laitteistosta on entisessä Puolustusvoimien varikkoluolassa. Ylläpitävän yhdistyksen aktiivit tekevät näillä pelastustoimenpiteitä vanhentuneille tallennuksille. Mutta "aktiivien harras toive on, että ihmiset ottaisivat itse tietonsa talteen ennen kuin on myöhäistä."

Tammikuun 7. päivä oli juttua etunimen muuttajista, joita oli viime vuonna 3200. Turun seudun maistraatin toimistosihteeri Paula Peräaho kertoo "Joskus vanhemmat ihmiset sanovat, että hän on aina halunnut olla sen niminen ja viimein sen päättää. Joskus taas omat vanhemmat ovat kuolleet, joten enää äiti tai isä ei pahastu nimenmuutoksesta."

Kjell Westö kirjoitti Yhteishyvän numerossa 1/2010 otsikolla Mikä historiassa kiehtoo? "Historiankäsitykseni oli siis ohut, sekavakin. En kuitenkaan esittänyt yhdellekään opettajalleni sitä huimausta aiheuttavaa kysymystä, jonka eräs tuntemani ala-asteen ope kertoi vasitkään kuulleensa eräältä oppilaaltaan: "Olitko mukana silloin, kun Rooma tuhoutui?""

Sunnuntaiksi suomalaisesta kuva

Kirjassa Svenska kulturbilder, ny följd, del IV, under redaktion av Sigurd Erixon och Sigurd Wallin (1935) on Nils Ahnlundin artikkeli Ur bondeståndets krönika. Jossa sivun kokoinen jäljennös Johan Snackin kuparipiirroksesta talonpoikaissäädyn edustajista, jotka olivat Kustaa IV Aadolfin kummeja marraskuussa 1778. Painojälki ei ole täysin skarppi, mutta yhden muotokuvan alta erottuu teksti "Matts Backman från Wasa län". (Ylläoleva on valokuva sivusta.)

Matin löytää myös SSS:n sivuille säilötystä talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajalistasta. Matti oli kotoisin Mustasaaresta.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 37

Minnesotan Duluthissa täytti kesäkuussa 1917 kutsuntakorttia Kokemäellä 2.10.1890 syntynyt Frans Mikkel Suominen. Hän ilmoitti olevansa naimaton ja elättävänsä rampautunutta veljeä. Itsellään oli myös vammautunut oikea jalka.

New Yorkin satamaan saapui 3.8.1920 Kokemäellä syntynyt 23-vuotias Alisa Suominen, jolta oli Kokemäelle jäänyt äiti Wilhelmina Mäkelä. Alisa oli matkalla aviomiehensä Frank Suomisen luo Duluth, Minnesotaan. Sama Frans/Frank?

Fransin veli Kalle Walfrid (s. 10.10.1887) täytti kutsuntakorttinsa Wisconsinin Madisonissa. Hän oli saapunut maahan vuotta aiemmin. Vuoden 1920 väestönlaskennassa oikean ikäinen Kalle Suominen löytyy New Yorkin Brooklynista. Tämä sopii siihen, että sisar Aliisa (s. 10.7.1897) saapuessaan New Yorkin satamaan 4.10.1926 Göteborgista lähteneellä Gripsholm-laivalla, ilmoittaa vastaanottajaksi Kalle veljen New Yorkissa. Aliisa on naimaton ja ollut vuodet 1920-1926 Chigacossa.

Kalle asuu Brooklynin kaupungissa Connecticutissa vuoden 1930 väestölaskennan aikaan. Hän on kanafarmari ja mennyt vuoden 1923 paikkeilla naimisiin itseään 3 vuotta vanhemman Suomessa syntyneen Miinan kanssa. He asuvat saman kauntin alueella myös vuonna 1942, jolloin Kalle kirjataan vielä kutsuntakorttiin. Kalle kuoli 9.12.1961 Connecticutissa.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 883
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675463; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957(Year: 1920; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2807; Line: 14; .)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Brooklyn Assembly District 9, Kings, New York; Roll T625_1158; Page: 11A; Enumeration District: 534; Image: 978.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1926; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_3941; Line: 16; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Brooklyn, Windham, Connecticut; Roll 284; Page: 22A; Enumeration District: 2; Image: 683.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2283753; Local board: Windham , Connecticut)
Connecticut Department of Health. Connecticut Death Index, 1949-2001

Vanhoja vitsejä

Suomettaresta 1860 otsikoituna Ikaalisista ihan tosia

Tuomari K... kamarinsa klasista katsellen näki nuoren miehen murheissansa kävelevän käräjä-kartanolla. Tuomari antoi palvelijansa kutsua hänen sisään ja kysyi: "mitä sinä nuori mies suret?" "Kyllä on suruakin, vastasi mies, kun vaaditaan omalle valalle lapsen eläkkeestä." "Sillä muotoa olet syypää." "En ole, mutta kun puhdistus-vala pidetään suurena häpiänä ja ilman sitä sanotaan mies sen tehtyä olevan kelvotoin; niin sepä juuri minua surettaa, kun en syytöinnä maksaisi eläkettä enkä menisi valalle." Tuomari K... kuin oli hyvin vilpas ja nerokas mies, tuumi asian hätä hätää, pani poika poloselle sanat suuhun ja käski ehtopuolella odottaa lakituvan porstuassa. Vähän aikaa istuttua, käski tuomari kutsua asianomaiset sisälle. Päällekanteen perästä kysyi tuomari: "no oletko sinä tämän lapsen isä?" "En suinkaan", vastasi poika. "Mutta kuka se sitte olisi?" uuteli tuomari. "Tuo lautamies Tasanen", vakuutti vastaaja. "Onko se tosi, Tasanen?" ärjäsi tuomari täyttä kurkkua. Tasanen, kun tavallisuutta myöten nukkui aina koko istunta ajan, hyppäsi laudalta ylös ja vastasi vanhan tapansa jälkeen: "se on totinen tosi!" Tasanen tuomittiin lapsen eläke maksamaan.

Matkustavainen tupaan tultuansa, ei nähnyt ketään puhe-kumppania, niin kysyi aikansa vietteeksi pieneltä, laattialla leikitsevältä pojalta: "lyökö tuo teidän kello?" Poika jatkoi häiritsemättä leikkiänsä ja vastasi "ei se pila vierasta lyö."

Gustaf Adolf Pettersson

Kauhavalaista Sutkia tutkiessani kuvioissa pyöri hämäläinen perhe, mutta niin marginaalisesti, ettei tullut mukaan käsikirjoitukseen. Joten esiteltäköön sitten tässä.

Wilhelm Petterson, joka 1817 Hämeenkyrössä sukunimellä Ringström "Glaskand", sittemmin Mäntsälässä (Sellinge Glasbruk) 1828 "Glasbruk Glasdrag", Mäntsälästä muuttotodistuksella 9.11.1829 Hollolaan, Hollolassa 1830 "Okerois Bertola Bd", 1832 "Bruks exp.", 1833&1835 "Glasmäst", muuttanut Pyhtäälle 16.1.1842?
Vaimo Anna Caisa Nord s. ~1794 Ruotsi
Lapset:

• Wilhelmina Pettersson, s. 1814 [avioliitto 2.7.1832 Hollola: Gustaf Ericsson Palander, joka Okeroisten Sippolan talollinen]
• Maija Sofia s. 22.8.1817 Hämeenkyrö
• Sofia Mathilda Pettersson, s. 15.11.1825/26 [avioliitto Johan Adolf Johansson Ylösjoki, joka torppari Orimattilan Rautamäen/Niemen kylässä, poika Alfred Petterson tai Sundberg k. 13.9.1869 Orimattila]
• Maria Alexina s. 29.3.1828 Mäntsälä
• Alexina Dorothea s. 15.12.1830 Hollola
• Olof Alfred s. 10.2.1833 Hollola
• Maria Amanda s. 13.2.1835 Hollola
• Gustaf Adolf, s. 30.5.1839 Hollola [avioliitto: Kristiina Vilhelmina Svensson]

Lapsista joutui rikoksen tielle ainakin tytär Sofia Mathilda miehensä kanssa, mutta hetkellisesti kuuluisimmaksi nousi Gustaf Adolf. Hän oli päätynyt Haukiputaalle talolliseksi. Paikallinen pappi todisti Gustafista: "siveydellisessä suhteessa ei hän tällä paikalla ole hyvin tullut tunnetuksi, vaikka laillisesti ei hänen mainettansa vastaan mitään ole ilmoitettu".

Gustaf tuomittiin Jyväskylän raastuvanoikeudessa 22.2.1864 taskuvarkaudesta saamaan 40 paria raippoja. Vaasan hovioikeuden vahvistettua päätös 5.4. Pettersson kärsi raipat 8.7. ja julkisen kirkkorangaistuksen 10.7. ja päästettiin sitten vapaaksi.

Vuonna 1865 raportoitiin: "Asia on lyhykäisesti seuraava: Talonpoika Kaarle Pietilä Tursolan kylästä Sahalahden pitäjässä sattui viimis tammikuun 10 p. iltapuolella (markkinan aikana) trahtörilesken Anna Lindstedtin tykönä yhteen, paitsi muita, Gustaf Adolf Petterssonin kanssa, joka sanoi olevansa kotoisin Haukiputaan kappelista Oulun läänissä. Pettersson joka näkyy olevan hyvin sukkela ja reipas mies, tarjosi Pietilälle ja muille vieraille viiniä ja pyysi läsnä olevia paineskelemaan kanssansa, jossa tilaisuudessa hän myös syleili Pietilää ja, Pietilän sanojen mukaan, avasi napit hänen liivistänsä, jonka sisäpuolella plakkarissa Pietilällä oli lompuuki..." "Pettersson lähti pois ja Pietilä sanoo menneensä jälestäpäin kaupungin kestikievaritaloon ja siellä porstuassa tavanneensa Petterssonin, joka tuli huoneesta ulos ja teeskellessään kovin juopuneeksi oli lyönyt kätensä ympäri Pietilän kaulan ja vetänyt hänen päällensä ja kohta sen jälkeen juossut tiehensä. Pietilä havaitsi kohta lompuukinsa kadonneeksi..." "Lompuukinsa sai Pietilä takasin tyhjänä keskievarin palkkapiialta Wilhelmina Isakintyttäreltä, joka sen seuraavana aamuna oli löytänyt keskievarin portaalta. Samassa ilmoitettiin myös että Pettersson keskievarissa mainittuna iltana oli piippunsa sytyttänyt 20 markan setelillä... "

Hämeenlinnan raastuvanoikeus päätti asian käsittelyn 24.4.1865 ja totesi Gustafin syylliseksi taskuvarkauteen. Tuomiota ei määrätty, sillä Gustafilla oli selviteltäviä asioita myös Oulun kämnerinoikeudessa. Syyskuussa voitiin sanomalehdessä raportoida "Maanantaina oli täällä erinomainen kansahuvi, joka iloksi ei kuitenkaan moneen vuoteen ole ollut tarjona. Asia oli se että taskuvaras Gustaf Adolf Pettersson silloin seisoi pilkkapaalun edessä kaularaudasta torilla. Hän oli toisen kerran taskuvarkaudesta tuomittu tähän rangaistukseen, jonka jälkeen hän vietiin ykspuiseen saunaan." Eli ruoskittavaksi.

Kaksi vuotta myöhemmin Hämäläisessä: "Täkäläinen läänin vankius ja oikasulaitos ovat tähän aikaan saaneet lisäyksiä väkiluvuissa. Kuuluisin niistä on näillä seuduin lavialta tunnettu Gustaa Adolf Pettersson..." "Näinä aikoina on hän tavallansa kulkenut Hämeenlinnan, Heinolan, Lovisan, Haminan ja Turun markkinoilla, oleskellut Sippolan talossa Okeroisten kylässä Hollolassa, jonka isäntä on naitu hänen sisarensa Wilhelmina Palanderin kanssa. Pettersonin vaimo, Kristina Wilhelmina Svensson, on arvattavasti miehensä uskollinen toveri sekä markkinoilla että linnassa. Ylpiästi vastaa Pettersson että hän markkinoilla on tehnyt "affäria". Heinolassa olivat mainitut naiset usiasti muuttaneet hahmujansa, ollen väkistäin kauniisti ja sievästi puetettuja "parempia" naisihmisiä pitkissä häntäisissä hienoissa hameissa, yhtäkkiä taas tavallisissa talonpoikaisissa vaatteissa. Pettersson itse oli myös näyttänyt että hänen elämänsä sääntö on "leben und leben laten"; rahaa oli hän kylvänyt ympäriinsä; niin on hän aina tehnyt; Hämeenlinnalaiset ehkä muistavat kuinka hän, rahaa varastettuaan, kohta meni kaupungin keskievariin, tarjosi champanjaa sekä sytytti piippunsa 20 markan setelillä. Rahaa näytti hän siinäkin että hollolassa Okeroisten kylässä teki talon kauppaa, josta kyläläiset arvattavasti pelästyivät kun olisivat saaneet sen veitikan oikein asuttuneeksi paikalla; hinnaksi oli hän luvannut 1 600 markkaa."

Lähteet:
Hämäläinen 28.04.1865, 29.09.1865, 24.10.1867
Hiski
Hollolan rippikirja 1829-39 s. 305, 332, 338, 340, 1840-50 s. 333, 339, 365

Lars Hordeel digitoituna

Nimimerkki Benedictus totesi SukuForumilla Kokemäen Ylistaron Horelliin liittyen "Googlaamalla ei löydy kuin runsas määrä tietoa Lars Hordeelista Juhanan vaimon puolisosta." Mistä inspiroiduin tarkistamaan minkälaisia osumia tulee GoogleBooksin puolelta 1500-luvulla eläneestä miehestä:

Swea och Götha Höfdinga-Minne, Volume 2 (1835):



DelaGardiska archivet, eller Handlingar ur Grefl. DelaGardiska ..., Volume 5 (1834)

s. 193



s. 236



s. 237



Osumia myös Kansalliskirjaston digitaalisoiduista aikakauslehdistä: Suomi-lehden osaan 2 (1864) ja 1 (1862), jossa on Lindströmin Kokemäen pitäjäkuvaus.

Mitä tulee Ylistaron Horelliin niin Suvanto toteaa Satakunnan henkilötiedostossa:

Vuoden 1589 tarkastusmaakirja (VA 2401a) s. 102: Lasse Henriksson till Växiö omisti Ylistarossa 16 äyrin tilan, joka oli hänellä isän perintöä. Se oli nyt rälssiä (Lauri oli aateloitu 1576, ja hän nimitti itseään pääkartanonsa Kangasalan Vääksyn mukaan).

Ja tästä eteenpäin (minulle Forsbystä tuttua rataa): Anna Hordeel (Hans Boije)-> Margareta Boije (Arvid Forbus). Mutta sitten Lindströmin keräämien tietojen mukaan Boijen perintöomaisuutta kutsutaan vuonna 1653 Michel Hordelin säteriksi.

SAY:ssä 1654 - 1673 lukee vuoden 1664 ja Malmi+Horellin kohdalla "Berättas vara Matts Henderssons och Mich Hordel Säteri, som doch bör ransakas." Vuoden 1668 kohdalle merkitty puutarhurimestari Thomas viittaa siihen, että tilojen hallinta edelleen yhteydessä Kokemäenkartanoon. Kuin myös se, että SAY:ssä 1674-1693 puhutaan krevi Axelin [de la Gardie] säteristä. Sitten menee niin sotkuiseksi, että olen kiitollinen ettei minua kiinnosta mistä Horellin isännäksi saapuu vuonna 1686 Henrik Eriksson. Malmilla edelleen tuolloin lampuoteja. Ja vuosina 1688-90 maanmittaaja Olof Mört.

Mitta-asiaa

Kymmenjärjestelmässä syntyneenä ja kasvaneena englantilaisten ja amerikkalaisten rakkaus vanhoihin mittoihin on ollut mysteeri. Kirja-alesta poimittu Warwick Cairnsin About the size of it. The Common Sense Approach to Measuring Things lähes käännytti minut päinvastaisiin ajatuksiin.

Kymmenen on helppo ajatella, mutta on helpompaa jakaa nuora tai piiras 16 osaan kuin kymmeneeen. Puoliksi, puoliksi, puoliksi ja puoliksi. Kaksitoista osaakin syntyy näppärästi, sillä silmä osaa hahmottaa kolmannekset, muttei viidenneksiä.

Ympäri maailmaa (tosin kirjan esimerkeissä ei ollut esimerkkejä kuin Euroopasta, Kiinasta ja Japanista, hmmm...) pituudet ovat löytyneet tarvittavalla tarkkuudella peukalosta, kengänpohjasta, kyynärvarresta... Tästä eteenpäin ollaan enemmän määrittelykysymyksissä. En tiedä pitäisikö Cairnsin väite mitasta furlong ottaa tosissaan. Matka, jonka eläimet vetävät kyntöauraa ennenkuin tarvitsevat lepotauon? Ja acre, jota vastaa ranskalainen journal, on ala, jonka voi kyntää päivässä. (Työhön ja käytäntöön liittyi myös Ruotsissa ja Suomessa käytetty pinta-alayksikkö, tynnyrinala eli maa-ala, johon kylvettiin tynnyri viljaa.)

Mutta se mikä on totta on ettei kilogramma ole käytännöllinen mitta. Useimmissa esimerkeiksi valituissa järjestelmissä perusyksikkö on suunnilleen puolet kilosta. Jotain mitä voi käytännössä pitää kädessään.