Kolmessa viikossa aikaansaatua

Varsinaisen kirjaprojektin sivuun tuppaa kerta toisensa jälkeen tulemaan näitä "helppoja sivuprojekteja". Uusin idea ei ole vielä kolmea viikkoa vanha, mutta edistynyt jonkin verran kannustavan s-postivaihtotoverin avustuksella. Hänelle kirjoitin 2.3.2010:

Eilen "erehdyin" osallistumaan as. oy. hallituksen kokoukseen, jossa sain "loistavan" idean. Parin vuoden päästä sata vuotta täyttävä talomme "ansaitsisi" historiikin. Ei kyllä ole juuri mitään sisältöideoita eli siitä voisi tulla toistaiseksi ohuin teokseni - pohjanoteeraus on tällä hetkellä 95 sivua henkilöhakemistolla ja runsaalla kuvituksella varustettuna. ...Haa, kaupunkiosakirjan välistä löytyi vuosia sitten tekemäni henkikirjamuistiinpanot. Entisiin asukkaisiin kuuluu mm. entinen senaattori ja hammaslääkäri nimeltä Tigerstedt... Satutko tietämään miltä suunnalta voisi hakea ~1915 konkurssipesästä tietoa?

Saamaani vastaukseen vastauksena 4.3.2010:

Kiitos vinkeistä. HKA:n osoitekortisto oli jo valmiiksi mielessä, vihdoinkin sitä pääsisi hyödyntämään. Kevätlomaan on enää vajaa kuukausi eli täytyy näitä virka-aikana-vaan auki paikkoja alkaa miettimään. Helsingin seurakunnan keskusrekisteri kuuluu sarjaan. Ja Helsingin kaupungin kuva-arkisto.

Hammaslääkäri Tigerstedt oli Severin Gustaf s. 1882 (oliko hänessä jotain erityistä?), ent senaattori Eeli Samuli Sario/Savio (en saa muistiinpanoista selvää) s. 1874 ja tittelien perusteella moni muukin 1915&1920 asukas löydettävissä matrikkeleista yms. Etunimiensä johdosta ekaan Google-testaukseen otettu Urho Vilpitön Konstantin Toivola löytyi Wikipediasta. Eli ei ihan toivoton alku. (Varsinkin kun ottaa huomioon, ettei talossa ole kuin 17 asuntoa. Idea: viehättävä pieni graafi asukasluvuista eri vuosina. Tänä päivänä yhdessäkään asunnossa ei ole enempää kuin kaksi aikuista plus sylilapsi ja varsin moni asuu yksin. Kenelläkään ei tietääkseni kotona asuvaa piikaa, joita näkyi ed. main. henkikirjoissa.) (Sodan jälkeinen asuntopula ehkä myös tuottanut valvonta tms. paperia.)

Rakennuksen omisti 1915 konkurssipesä (konkurssi toivottavasti haettu Helsingissä!), 1920 taloyhtiö, josta tuli jossain vaiheessa KOP:n työsuhdeasuntola ja sitten uudestaan 1990-luvulla As. Oy. Muutokset herättävät toivoa siitä, että jotain mielenkiintoista olisi jossain arkistossa. Vain kokeilemalla saa tietää ja tekemällä oppii. Parasta aloittaa rakennusvuoden tarkistuksella, että saan oikean deadlinen. Ja tietenkin tutustumalla helsinkiläisistä taloyhtiöistä jo tehtyihin kirjoihin. Lähdeluetteloineen.

9.3.2010 kirjoitin päivityksenä:

Kyseinen projekti ei viikossa ole päässyt lähtökuopastaan. (Mihin lie aika kulunut?) Olen palauttanut mieleen arkkitehdin nimen (Vilho Penttilä, murhattiin 1918). Lähettänyt henkikirjoista tiedustelun KA:han ja saanut eilisellä käynnillä lisälähdevinkkejä. Kantanut muutaman tähän liittyvän kirjan kirjastosta (koko saldo 29 + pari muista kirjastoista = tilanne ei ole hallinnassa). Eilisillan googlaus viittaa siihen, että konkurssiin menneen rakennuttajan (?) arkisto (6,1 hyllymetriä) on ELKA:ssa. Lienee parasta laittaa kysely ennenkuin hyppää Mikkelin junaan.

12.3.2010 Kansallisarkiston vierailun päätteksi:

Terveiset vielä KA:sta. Talohistoriikista tuli kuolemantylsä projekti. Rakennus on KOP:n omistuksessa noin vuodesta 1920 ja vuoden 1934 henkikirjassa oli [aloita toisto] pankkivirkailija, pankkivirkamies ja pankinjohtaja [palaa toiston alkuun]. Ei voi edes sanoa "lapsineen", sillä ilmeisesti perheitä asui vain kolmessa suurimmassa asunnossa.

14.3.2010 luettelin "aikaansaannoksia":

ELKAsta saatu nopea ja positiivinen vastaus - ja Mikkelin sijainti tarkistettu kartasta. Nordean arkistonhoitajalta myös ystävällinen vastaus, hän katsastaa heidän aineistonsa ensi viikon lopussa. Kuusitoista talohistoriikkia selattu ideoiden kartuttamiseksi. KA:n päivystäjän vinkkaamaa kirjaa Mistä tietoa rakennusten historiasta? tavattu. Viisi henkikirjaa noin 70:stä potentiaalisesta kirjattu. Löydetty yksi näyttelijä (ilmeisesti pankkivirkailijan äiti) sekä yksi kirjailijaksi myöhemmin ryhtynyt pankkivirkamies, jonka 1700-luvulle sijoitettu nuortenkirja varattu kirjastosta.

Minkä lisäksi olin tarkistanut KA:ssa Tarmo-vakuutuskirjat - ilman tulosta. Ja luonnostellut kirjan sisällysluettelon. Mutta en kirjoittanut sanaakaan...

Genoksesta

Lauantaisella Kansalliskirjasto-käynnillä näin Genoksen 4/2009. Siinä oli Tapio Vähäkankaan artikkeli Jägerhorneista, ei kylläkään mitään apua niihin sukupolviin, joiden kanssa olen itse viimeksi tuskaillut. Toropaisen Turun tuomiokirjapoiminnatkaan eivät tällä kertaa tarjonneet minulle oleellista. Mutta helmiä on ollut ennen ja tullee tulevaisuudessakin.

Ulla Koskinen ja Virpi Nissilä olivat jälleen saaneet tuomiokirjoista lisäsukulaissuhteita Kokemäen lähistölle, tällä kertaa Harjavallan Torttilan Keisariin. Aikaisempiin sukupolviin kuin niihin, joita löysin Tuokosta sekä SAY:stä ja aikaisempiin kuin ovat Limnell-suvun jälkeläisten ongelmana. Ja SukuForumilla taas haettiin myöhäisempää tietoa Horellista.

Pääkirjoituksessaan Tiina Miettinen viittasi keskiajan materiaaliseen kulttuuriin. Tämä aasinsiltana alla Kustavi Grotenfeltin kirjasta Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella 1521-1617 s. 444-445 löytynyt pesänkirjoitusluettelo vuodelta 1530 kihlakunnan tuomarin Antti Slatten lesken, Margaretan, jälkeen (Pohjan Brödtorpin kartano, alkuperäinen FMU 6557). Lyhyempiäkin on nähty.

"kultasormus 4 helmen ja yksisarvisen kuvan kanssa; toinen kultasormus 3 helmen kanssa; vielä 2 kultasormusta; 4 hopeatuoppia; 3 hopeamaljaa; 2 hopeavyötä, toinen kullattu, toinen valkoinen; kaulanauha kuvataulusen kanssa; seppele; vähäiset vitjat; 3 hopealusikkaa; 5 rintahakaset; korlunauha; musta "agada"-nauha 8 hopeapalkimen kanssa; 100 markkaa puhdasta rahaa; 1 Emekan kultaraha; 2 Hoornin kultarahaa; vielä musta leideniläinen hame puolikuluneen ketunnahka-vuorin kanssa; hame vähäisten solkien kanssa; ruskea leideniläinen hame oravannahka-vuorin kanssa; leveä musta leideniläinen hame uuden ovarannahka-vuorin kanssa; musta kaksinkertainen leideniläinen hame; sininen silkki(?)-hame; englantilainen polstari; 5 penkkipatjaa; 4 päänalus-patjasta; koristettu penkkityyny; 2 kudottua penkkityynyä; 3 venäläistä punanahka-penkkityynyä; vielä 3 uudet sänkyvaatteet; 1 puolikuluneet sänkyvaatteet; 5 uutta vaippaa ja 7 vanhaa vaippaa; 1 uusi tapetti; 2 vanhaa tapettia; 2 nahkalakanaa; 3 uutta ryijyä ja 2 puolikulunutta; 6 paria lakanoita; 3 pään-alusta; sudennahkavällyt, sinisellä Naardenin kankaalla päällystetyt; puolikuluneet sinisellä Naardenin kankaalla päällystetyt karhuntaljavällyt; 3 nahkaiset; 2 sinistä kultanahka-tyynystä ja 1 vanha; vielä 6 koristettua liinaa; 3 pöytäliinaa; 13 kudottua, sinisellä ja punaisella ommeltua pyyhinliinaa; 1 uusi uunivaate (?) ja 3 vanhaa; 2 mustat uutimet; vanhat siniset uutimet; 4 uutta pitsipeittoa (?); vanha kattovaate; 5 flaamilaista taulua; vielä 2 suurta pataa; 16 naulaa painava pata; 9 naulaa painava; 8 naulaa painava; 18 naulaa painava; 14 naulaa painava; 8 naulaa painava; 7 naulaa painava; tynnyrin suuruinen juomanpano-kattila; 1/2 tynnyrin suuruinen kattila; 18 naulan painoinen kattila; 8 naulan painoinen; 6 naulan painoinen poltinpannu; 1/2 leiviskän painoinen; vaskinen kattila; halstari; 6 paria kattilakoukkuja; 2 1/2 leiviskää tinakannuja ja -tuoppia; vielä 3 käsivatia, painavat 2 leiviskää; pesuvati; 3 maljaa; vihkivesi-astia; 2 kynttilänjalkaa, 8 piippua kummassakin; 2 muuta, 4 piippua kummassakin; vielä 2 vanhaa kynttilänjalkaa; vanha pesuvati; 8 kirvestä; 2 piilua; 4 näveriä; 11 viikatetta; 1 auranrauta; rautakanki; rautatuoli; mylly kaikkine tarpeineen; 10 sirppiä; 4 auranrautaa; vielä 6 paria härkiä; 1 pari nuoria härkiä; 21 lehmää; 1 sonni; 10 hiehoa; 28 lammasta; 20 karitsaa; 4 pukkia; 2 vuohta; 7 kiliä; 2 oritta; 3 tammaa; vielä 1 tamma; 8 arkkua; messuvaatteet ilman kalkkia; lakikirja; pari ahjonpalkeita; 2 isoa alaisinta ja 1 vähäinen; 4 vasaraa; 5 pihdit; atulat; vähäinen huhmar; 14 punaista lautasta; 4 karhuntaljaa; 5 silattua teräsjousta..."

Tilit sekaisin

Sveriges Släktförbund päivittää kivasti uutisia etusivulleen, mutta liian harvoin tulee niitä katsastettua. Siellä oli 2.3.2010 todettu:

Saknad tiondelängd hittad
Släktforskaren Christer Rosenbahr i Umeå har hittat en saknad tiondelängd och saköreslängd för Västerbottens fogderäkenskaper år 1599. Fyndet gjordes under Österbottens fogderäkenskaper i Finland. Källan finns att söka i finska arkivdatabasen VAKKA. (http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/EtuSivu.action) Enligt förteckningen i svenska riksarkivet för Västerbottens fogderäkenskaper år 1599 finns en anmärkning: "tiondelängder saknas". Den noteringen kan nu strykas! (2 mars)

Jättekiva-nice, mutta sitten seuraa jotain vielä mielenkiintoisempaa:

Så här hittar man materialet:
Börja med att välja språk. Klicka sedan på detaljerad sökning. Väl fogderäkenskaper i fältet ”arkivbildarklasser” och klicka på sök. Här klickar man på Voudintilit och därefter på "Pohjanmaan voutikuntien tilejä". Sedan på "serier" och "Asiakirjat". och till sista klickar man på "4816a Länsipohjan kymmenysluettelo ja sakkoluettelo". Här finner man materialet i digitalarkivet tillgängligt och här finner man även mikrofilmnumret ES 837 för en beställning på biblioteket via finska riksarkivet.

Eli kyllä, Vakkaan on upotettu suoria linkkejä digitaaliarkistoon. Edelleenkään ei pysty hakemaan digitaaliarkistossa signumilla, mutta signumin (jos sattuu olemaan tarpeeksi merkkejä) voi työntää Vakkaan... josta ei myöskään saa ulos suoraan kyseistä tiliä. Mutta sain tulokseksi Oulun maakunta-arkistossa säilytettävästä Artturi H. Virkkusen kokoelmasta FRANS ARMAS LUUKON MUISTIINPANOVIHKOT, joissa M:4 Muistiinpanovihko, vuosien 1552 - 1599 asiat, jonka kuvaus alkaa: Muistiinpanot sisältävät tietoja asutuksesta. Lähteinä ovat Pohjanmaan voutikuntien tilikirjat vv. 1595 - 1599, jotka ovat alkuperäisinä Kansallisarkistossa tunnuksilla VA vol n:o 4809 - 4816a. ...

Onko todellakin olemassa ihmisiä, joiden mielestä arkistoluettelot ovat tylsiä?

SydänSatakunnasta luettua

Sääksjärven rannan vanhan tanssilavan paikalle suunnitellaan kesämökkitontteja. Pitäisköhän aloittaa säästösuunnitelma - mökki esi-isien maalla olisi kiva juttu. (Edellinen myytiin kyllä pois, kun ei ollut käyttöä.)

Ja Kirjan aiheena entisaikain rosvot ... tämäpä kuullostaa mielenkiintoiselta...

Museokamasta

Perjantain Vihreä lanka kertoi, että Helsingin museoiden suosio on romahtanut. Uskottava on, sillä jutussa ei anneta mitään faktaa muutoksen suuruudesta.

On haastateltu neljää museojohtajaa, jotka ovat aloittaneet tai aloittavat toimessaan tämän vuosipuoliskon aikana. Heiltä on kysytty tulevaisuuden eväitä, joista ensimmäiseksi nostetaan toiminnallisuus. Mihin minun on helppo yhtyä. Kun mietin vaikka tänne iät ja ajat sitten raportoimaani Maatalousmuseo Sarka -vierailua, kaikki positiivisesti muistamani elementit liittyvät kosketukseen tai liikkeeseen.

Kirjoitettuani kriittiseen sävyyn tänne muutamista museoista, todettakoon onnistuneen museokäynnin avaimet meikäläisen näkökulmasta:

• kohtuullinen sisäänpääsymaksu, joka on suhteessa museovierailun potentiaaliseen pituuteen
• näyttelyarkkitehtuuri, joka mahdollistaa koko museon kiertämisen ilman, että täytyy keskittyä siihen tuleeko koko museo kierrettyä
• jokaisesta esitetystä elementistä (esine, kuva, ääni) pitää olla helposti saatavilla tieto ajoituksesta ja alkuperästä
• mukana on mahdollisuuksien mukaan tietoa esineiden alkuperäisistä tai todennäköisistä käyttäjistä/omistajista tai paikkakunnista
• kaikki tekstit ovat virheettömiä ja populaarisesta tyylistä huolimatta asioita ei yksinkertaisteta liikaa
• tekstiä ei saa kuitenkaan olla sellaisia massoja, että jalat puutuvat (taustatietoa voi esittää myös muulla kuin tekstiblokilla. Esimerkki, Vapriikin Tammerkoski-näyttelyn sarjakuvat)
• esineitä on konkretisoitu asettamalla ne käyttötarkoituksensa mukaiseen ympäristöön tai tämä tuotu esille kuvalla tms. Eivät ole pelkästään rivissä vitriinissä siis.
• mielellään jotain toiminnallisuutta tai eri median käyttöä, joka pysäyttää kävijän museon läpikävelyn
• hyvä (persoonallinen) äänitetty opastus plussaa

Kalastettua

Jukka Kemppinen kirjoitti valokuvausliikkeessä saaduista sisustusideoista. Joita voi valokuvien lisäksi soveltaa karttoihin tai vaikkapa sukupuukaavioihin.

Kemppinen on myös arvioinut blogissaan Finlands svenska historia -sarjan kahta ensimmäistä osaa:

Teokset ovat hätkähdyttävän paljon parempi kuin vertailukohtina mieleen tulevat Suomen historiat. Villstrand on Åbo Akademin professori, tuskin nimeltä tunnettu Turun tuomiokirkon itäpuolella. Mutta koko joukkoa yhdistää ankara ja ahkera työskentely ensisijaislähteiden parissa ja hyvä ja ilmeikäs kieli.

Parhuusblogin Kultahattu on lukenut Seikko Eskolan kirjaa Historian kuolema ja kulttuurien taistelu.

Nimimerkki sjmors otsikoi "Ja taas tapitetaan tietokonepeliä historiantutkijan maanisella katseella" ja lopettaa "sattumalta on toinen niistä aikakausista, joista tiedän pikkuisen enemmän eli arvostan hartaasti jokaista oikein mennyttä yksityiskohtaa, enkä kuitenkaan tiedä niin paljon, että pienet epätarkkuudet haittaisivat liikaa." Tuttu tunne.

Nimimerkki Eipsi kirjoitti ruotsinkielisen otsikon alla englanniksi: "We went to Kansallisarkisto/Riksarkivet and did some research about our family. We were kind of amateurs, so we pretty much just learned how to use the machines and to find information. It was very interesting and quite hard also. There's so much to do if we start to do the research seriously. " Paikalla olleet ovat varmasti huomanneet kaksi nuorta, vähemmistön edustajia.

Lapin maakuntamuseo kerää erikoissivustolla kaikenlaista lisätietoa liittyen Iikka Paavalniemeen ja hänen kuviinsa. Pääosa Paavalniemen Rovaniemellä otetuista kuvista sijoittuu 1910–1920-luvuille.

Nimimerkki Kobalos raportoi käynnistään Männäisten ruukkialueella.

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Tukkitöitä 1920-luvulla. Kuva Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta.