Kansallisarkisto on alkuviikosta herättänyt suurta suosiota kertomalla, että pitkän tauon jälkeen sivustollaan on taas selattavissa tuoreita digitointeja. (Helsingin kaupunginarkiston palvelukseen Suomen sukututkimusseurasta siirtynyt Mikko Kuitula kiirehti ilmoittamaan, että "Sama toiminto saatiin tänään myös Helsingin kaupunginarkiston Sinetti-arkistotietojärjestelmään, eli nyt löytyy valikosta Uutta Sinetissä -painike:")
Arkielämässä Kansallisarkiston digipalveluissa on edelleen enemmän valittamista kuin kehuttavaa. Keväisellä Turun arkistokeikalla opin (melkein) kädestä pitäen, että arkistoa Astiasta hakiessa kannattaa ylävalikosta valita "Selaa aineistoja" eikä "Hae aineistoja".
Näin voi helposti löytää esimerkiksi Kuopion kaupunkiseurakunnan arkiston, jonka hätäisempi käyttäjä näkee kattavan ajanjakson 1780-1971. Klikattuaan auki Väestörekisteriaineisto-sarjan ja sitten puoli tusinaa kertaa muita kohtia edessä on esim. I Aa:1 Rippikirja (1780-1785). Koska "kaikki" kirkonkirjat on digitoitu, niin tämäkin varmaan... No, ei siltä näytä ja voisi luulla, että kirjaa pitää lähteä katsomaan Joensuuhun.
Sillä käyttäjän olisi pitänyt ymmärtää tekstistä "Liittyvät toimijat: Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunta (Arkistonmuodostaja)" siirtyä aivan toiseen paikkaan, josta kyseinen rippikirja löytyy toisella signumilla ja myös digitoituna. Vastaavia seurakuntia ei ole monia, mutta varsin tavallista on, että tottumaton käyttäjä vetäisi Astiassa olevista tiedoista vääriä johtopäätöksiä saatavilla olevista historiakirjoista, sillä näiden yhdistelmät eivät ole selkeästi luetteloituja.
Mutta ei hätää, sillä Kansallisarkistohan kuuntelee käyttäjiään. Muun muassa Arkistoraadissa, jolta kysellään noin kerran kuukaudessa mielipiteitä. Maanantaina saamani viesti kehoitti tutustumaan prototyyppiin, johon oli kartallistettu Suomen "kaikki" kylät ja näihin yhdistetty uudistuskartat.
Suomen kylien listaus tai sen ensimmäinen versio on avattu joulukuussa. Tällainen setti voisi olla merkittävä osa linkitettyä dataa, mutta valitettavasti dokumentaatiosta ei selvinnyt, miten ja millä periaatteilla data oli muodostettu. Kylien koordinaatit eivät ole datassa mukana, joten paikat kartalla oli arvottu muulla metodilla. Tarkistamastani kolmesta Kokemäen kylästä yksi oli väärällä puolella tietä eli satojen metrien päässä paikaltaan.
Yksi tarkastamistani kylistä oli (tietenkin) Forsby eli Koskenkylä, johon oli linkitetty vain yksi kartta. Tämä paljasti, että linkitys kyliin perustui todennäköisesti kylän nimeen kartassa ja ehkä (toivottavasti) paikkakuntaan. Mikä tarkoitti, että linkitys on pahasti puutteellinen.
Forsby ei ole ainoa kylä, jonka kohdalla uudistuskarttojen hakemistossa kerrotaan, missä isommissa kartoissa se on mukana. Forsbyn osalta kyse ei edes ole siitä, että kartat löytyisivät klikkaamalla kartalta lähikylien kartat: Kaurula ja Hintikkala ovat kauempana.
Juuri tämän takia olen itse toistuvasti neuvonut aloittamaan hakemistoista, joista saa kokonaiskäsityksen olemassa olevista uudistuskartoista. Tämän sijaan Kansalllisarkiston Astia-esittelyissä uudistuskarttojen "etsintä" on suoritettu etukäteen tarkkaan harkitulla nimellä, jolla kaunis kartta pulpahtaa esille. Ja nyt sitten luodaan nätiltä näyttävää kokonaisuutta, joka johtaa käyttäjät harhaan ja jättää Kansallisarkiston materiaaleja käyttämättä.
(Teemaa sivuten maanantailta: Moni kakku päältä kaunis...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti