Idioottimaisinta, jota seitsemän vuotta käynnissä olleessa Taipale-proggiksessa tein, oli yrittää kirjoittaa huviloista (lähes pelkästään) henkikirjojen varassa. Ensinnäkin niistä puuttuu venäläiset "epäsuomalaiset", kuten viime päivien teksteissä olen yrittänyt selittää. Toiseksi, tarkistamalla muita, nykyään helposti saatavilla olevilla lähteitä, saattoi selvitä, että "tulkintani" olivat päin helvettiä.
Törnroosin, Moreliuksen ja Indreniuksen yhteys selvisi Törnroosin perukirjasta. Siihen oli jäljennetty Törnroosin ja Moreliuksen keskinäinen testamentti vuodelta 1896. He totesivat eläneensä koko elämänsä yhdessä. Indrenius oli "ottotyttärensä", jolta odotettiin (ilmaista?) palvelusta, jonka palkintona odotti perintö sekä Törnroosin että Moreliuksen kuoltua. Eli kolme ensinnäistä riviä edustivat oikeasti yhtä taloutta.
Ennen kuin ehdin kuvitella elinikäisen suhteen mahdollisia merkityksiä liian pitkälle, avasin onneksi Moreliuksen perukirjan. Siitä kävi ilmi, että hänellä ja Törnroosilla oli jonkinlainen sukulaisuussuhde eli Törnroosin perukirjassa luetellut Petter Edvard Ervastin lapset olivat molempien toissijaisia perijöitä.
Sukulaisuuden luonne ei avautunut Genistä, jossa Törnroosin profiili ei tarjonnut lisätietoa. Googlaus sen sijaan heitti eteen Erik Gullmanin kirjan Totuus on korkein hyve. Pekka Ervastin elämäkerta. (pdf). Siitä kävi ilmi. että Vivika Törnroos oli sisarensa kanssa asunut lapsena isoisänsä kakkosvaimon taloudessa. Kakkosvaimon siskontytär oli Adelaide Charlotte Morelius, joka asui samassa taloudessa. Naiset siis tosiaankin olivat eläneet yhdessä lähes koko elämänsä. Sukulaisuussuhteet olisi tietenkin voinut selvittää asiakirjoista, mutta niiden monimutkaisuuden vuoksi valmis paketti oli iloinen yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti