Toimittajien intro ja kirjan rakenne eivät pettäneet. Introssa ei tarjottu sanasalaattia vaan niin selvää tarinaa kuin tästä aiheesta voi esittää. Sanottiin suoraan myös se, miksi minä en väitöskirjaa tehdessäni uskaltanut mainita sanaa teoria ohjaajilleni kertaakaan.
Det finns en föreställning om att forskare antingen är empiriker eller teoretiker. I vissa grupper är det ena fint och det andra närmast ett skällsord, i andra grupper råder det motsatta förhållandet. (s. 18)
Kiitos tutkimussuunnitelman rakenteen minä luulin neljä vuotta sitten, että minulla pitää olla heti työn alussa Teoria, jolla lähestyn aineistoani ja ratkaisen tutkimuskysymykseni. Teoriaa etsiessä meni kesä 2019 ja olin tyytyväinen kokoonpanooni, kunnes keväällä 2021 koossa oli väikkärin käsiksen prototyyppi, jota piti ruveta tosissaan työstämään. Tähän valitsemani teoriaelementit eivät auttaneet pätkääkään ja sitten kuluikin yli vuosi pääsemättä takaisin raiteille. (Ja koska ohjaaja jankkasi empirian olennaisuutta, jätin hänet kuvittelemaan, että työni eteni "mainiosti".)
Olisi ollut kiva, jos joku olisi kertonut, että juuri tuohon vaiheeseen teorian etsintä historiantutkimuksessa tyypillisesti kuuluu. Eli intron sanoin: "kommer ofta sakintresset och materialkategorin först och den teoretiska grunden blir en fråga först sedan detta övergripande intresseområde har ringats in" (s. 17) Ja tällä kirjoittajat eivät tarkoita sitä, että tehdään täysin empiirinen työ ja laastaroidaan johdantoon viime tingassa joku teoria, josta on joskus kuullut.
Oppikirjan käsittelyluvut on rakennettu enemmistön ehdoilla eli aineisto edellä ja empiria mukana. Monet aineistot olivat minulle tuttuja, mikä auttoi esimerkkien ymmärtämistä. Erityisesti kolahti kaksi lukua.
Klara Arnbergin otsikko oli "Att skriva historia med läppstift: Om massmedier och teorianvändning" ja esimerkkinään huulipunan sanahaku digitoiduista sanomalehdistä. Kokemuksensa mukaan
att det i själva nyfikenheten på ett ämne går att hitta en underliggande teoretisk frågeställning. Jag har en lapp på min kontorsvägg där det står: "Vad är detta ett exempel på?" Svaret på den frågan leder mig som forskare att söka efter något generaliserbart i det jag för tillfället studerar, det vill säga något teoretiskt.(s. 97)
Kirjan toisen toimittajan Martin Dacklingin kirjoittama luku oli "Familj, individ, struktur: Att analysera befolknings historiska källor" eli oltiin suku- ja kotiseutututkijoiden tontilla. Vihdoinkin selvänä tekstinä vastaus täällä blogissa ees-taas vaivaamaani kysymykseen.
Medan deras forskningsresultat har stor relevan s för medlemmar i samma släkt eller personer med koppling till bygden, kan de förbli tämligen ointressanta för övriga.
För en historievetenskaplig uppsats ställs högre krav på hur undersökningen motiveras. Det räcker inte att med peka på att ingen tidigare undersökt [...] Argumentationen för en historievetenskaplig studie bör dock även föras teoretiskt. (s. 288)
Eli täysin empiirinen tutkimus ei ole tieteellinen? Ainakin itselleni tarve teoriaan syntyi siitä, että aineistostani olisi irronnut kymmeniä tai satoja erilaisia ja eri kokoluokan havaintoja. Jo kesällä 2020 totesin työn suurimmaksi ongelmakseni rajauksen. Ohjaajan kommentti tyyliin "varmasti osaat selittää valintasi" ei auttanut, sillä mielummin olisin keksinyt ensin perustelut ja käyttänyt niitä rajaukseen, enkä säveltänyt tai laastaroinut jälkikäteen.
Duunini pelasti lopulta se, että olin kesällä 2019 tarttunut käsitteeseen A ja rakentanut hyvin konkreettisesti käsittelyluvut sen varaan. Tarkoitukseni oli kuitenkin pohjakäsitteellä A ponnistaa analyyttisesti vaikeampaan käsitteeseen B. Keskityin sitten liikaa B:n ajatteluun ja koska siihen oli helppo yhdistää kaikenlaista päädyin kirjoittamaan seminaaripapereiksi pari alalukua, jotka eivät työhöni kuuluneet. Keväällä 2021 koossa olleessa käsikirjoituksessa B ei näkynyt juuri missään ja seurannut tuska liittyi siihen(kin), etten ymmärtänyt, miten B:hen pääsen.
Syksyllä 2022 vihdoin ymmärsin oman kyvyttömyyteni ja päätin laskea väikkärin tavoitetason maanrajaan eli kirjoittaa yksinkertaisesti kuvauksen A:sta. Tuotti tuskaa, joten vieläkin yritin liimata duuniin jotain Hianoa Juttua päälle. Vasta viime tingassa tajusin HJ:n vievän minua suuntaan, jota olin koko ajan yrittänyt välttää. HJ lensi siis mäkeen ja jäljelle jäi kesän 2019 käsite A, joka näin jälkikäteen pohdittuna oli vastaus Arnbergin tukikysymykseen "Mistä tämä on esimerkki?"
Omatoimisesti olin onnistunut pitkin projektia noudattamaan Teori i historisk praktik -kirjan intron neuvoa teoriatyölaatikosta. Aina kun törmäsin jollain tavalla tutkimustani liippaavaan ajatukseen, sanaan, tai käsitteeseen, keräsin sen talteen dokumenttiin, josta tuli melko massiivinen. Niinpä vielä kuukautta ennen esitarkastukseen jättöä minulla oli mahdollisuus poistaa ohjaajien esitarkastuskelpoiseksi hyväksymä HJ-teoriaversio ja poimia varastosta A:han liittyvä setti, joka oikeasti rimmasi tehtyyn työhön. Eli tyylipuhtaasti laastaroin, mutta mukana oli sentään yksi teoriapala, jonka esitin jo ensimmäisessä seminaaripaperissani vuoden 2020 alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti