Porin, Pietarsaaren, Porvoon ja Turun kautta maailmalle

F. A. Dahlgrenin kirjan Förteckning öfver svenska skådespel uppförda på Stockholms theatrar 1737-1863 och Kongl. theatrarnes personal 1773-1863, med flera anteckningar (1866) mukaan Betty Nathalia Boye syntyi Skoonessa 14.2.1822 ja päätyi kasvamaan Suomeen, kun isänsä Claes Otto Boye vaihtoi uran skoonelaisen husaarirykmentin ratsumestarina tullitöihin Porissa. Ruotsinkielinen Wikipedia puolestaan väittää Betty Boijen syntyneen Pietarsaaressa. Pietarsaaresta suomalaisuusastetta nostavaa kastetta ei kuitenkaan löydy ja ilmeisesti aateliswikissä oleva syntymäpaikka Nådala Skoonessa on oikea, vaikka en sieltäkään kastekirjausta eteeni saanut.

Samaisen aateliswikin mukaan Loviisassa syntyneen isän virka Porissa alkoi marraskuussa 1822 ja hänellä oli vastaava paikka Pietarsaaressa vuodesta 1825 kunnes sai eron vuonna 1835. Tästä voisi vetää johtopäätöksen viihtymisestä Pohjanlahden rannikolla, mutta Porvoon ruotsalaisen seurakunnan lastenkirjan 1828-37 s. 438 mukaan perhe muutti kyseiseen kaupunkiin vuonna 1835. Bettyn kaksi isoveljeä olivat jo käyneet Haminan kadettikoulun ja saaneet paikat Venäjän armeijassa.

Åbo Tidningar 7.12.1839

Kirjaus Porvoosta löytyi Familysearchin indeksoinneilla, joiden avulla perheen myöhempiäkin vaiheita saattoi melko helposti koota Turun monimutkaisista rippikirjoista. Porvoon jälkeen he olivat olleet kirjoilla Tukholmassa, josta muuttivat kesän 1839 lopulla Turkuun. Joulukuussa 1839 perheen vanhin ja nuorin tytär järjestivät Turussa yhteisen musikaalisen illan, jossa 28-vuotias Gustava soitti pianoa ja 17-vuotias Betty lauloi. Esiintyminen ei jäänyt ainoaksi (ÅT 23.1.1841). Myös perheen tytär Wilhelmina eli Mina (s. 1818) musioi julkisesti Turussa (m.m. ÅT 21.8.1844, ÅU 15.11.1845, ÅT 7.7.1848).

Kirkonkirjoissa vuonna 1839 perhe muutti 1. kaupunginosan 2. korttelin tontille 1, Piispankadulla. Noin vuotta myöhemmin perheen tytär Margareta Lovisa muutti yksinään Poriin.(RK Turku Aa2:15 & Aa2:20). Aateliswikin mukaan hän kuoli naimattomana Naantalissa 19.5.1887.

Muulla perheellä on Turussa merkintä muutosta 6. kaupunginosan 7. korttelin 3. tontille vuoden 1843 paikkeilla. Vuotta myöhemmin perhe muutti 6. kaupunginosan 3. korttelin 1. tontille (Aa2:22 & Aa1:71 & Aa2:29). Ilmeisesti siellä Bettyä iässä lähimpänä ollut sisar Ida Angelique kuoli 24-vuotiaana 24.11.1845. Vuonna 1849 perhe muutti 6. kaupunginosan 15. korttelin 2. tontille (Aa3:3 & Aa3:3 & Aa1:71). 

Sieltä käsin (virallisen kirjanpidon mukaan) Betty lähti Tukholmaan ja piti sikäläisen debyyttinsä vuonna 1849. Tätä ennen Betty oli esiintynyt sanomalehti-ilmoitusten perusteella Turun lisäksi Helsingissä (Morgonbladet 14.6.1847, Åbo Underrättelser 4.7.1848). Kaudella 1850-51 Betty oli kiinnitettynä kuninkaalliseen oopperaan. 

Tukholmassa Bettyä opetti Isidor Dannström, jonka kanssa hän solmi avioliiton huhtikuussa 1853 (Post- Och Inrikes Tidningar 7.3.1853, Stockholms Dagblad 11.4.1853). Nuoripari lähti Bettyn Wilhelmina-sisar mukanaan Tukholmasta 19.7.1853 höyrylaivalla Nordstjernan Stettiniin, josta matkan piti jatkua Berliinin, Hampurin ja Englannin kautta Pohjois-Amerikkaan, jossa suunniteltiin viivyttävän 2-3 vuotta (Stockholms Dagblad 20.7.1853). Lontooseen asti mukana matkalla oli myös Dannströmin oppilas ja kaikki kolme naista esiintyivät kaupungissa pidetyssä konsertissa (Aftonbladet 3.9.1853).

Dannströmit ja Wilhelmina saapuivat Philadelphiaan 28.9.1853 ja jatkoivat sieltä New Yorkiin (Morgonbladet 29.12.1853). New Yorkissa seurue oli pari kuukautta ja jatkoi sitten Washington D.C:hen tarkoituksenaan tammikuussa 1854 matkustaa Charlestowniin (ÅT 28.2.1854). Jostain Washingtonin tienoilta Wilhelmina sai niin hyvän paikan naisopiston musiikin opettajana, että hän jäi sinne (ÅT 30.6.1854). 

Bettyn rintataudin takia Dannströmit palasivat suunniteltua nopeammin Eurooppaan ja viettivät kesän 1854 Ranskassa (Stockholms Dagblad 16.8.1854). Syyskuun alkuun mennessä he olivat takaisin Ruotsissa (Göteborgs Handels- Och Sjöfartstidning 7.9.1854). Viimeistään siellä heidät tavoitti Turusta lähetetty suruviesti Bettyn isän kuolemasta elokuussa 1854. Vastakkaiseen suuntaan kulki tieto Bettyn kuolemasta marraskuussa 1854. Ei kahta kolmannetta, joten sisarusten äiti kuoli 25.1.1855.

Turun kirkonkirjojen mukaan suru-uutista Tukholmasta oli vastaanottamassa myös Wilhelmina, joka otti papintodistuksen Amerikkaan vasta joulukuussa 1860 (Aa3:7 & Ruotsalaisen seurakunnan RK II 1856-65). Amerikkaan vuonna 1854 jääneen käynti kotimaassa on mahdollinen, mutta varmempaa on, että Wilhelmina kuoli Philadelphiassa 15.11.1873 (ÅU 6.2.1874). Lisäksi Turussa tiedettiin vuonna 1862 Wilhelminan toimineen Yhdysvalloissa urkurina (ÅU 11.3.1862; Jukka Kuha: Suomen musiikkioppilaitoshistoriaa toiminta ulkomaisten esikuvien pohjalta vuoteen 1969. 2017, s. 241)

Hbl 2.9.1867

Vanhin sisar Gustava sai Turusta vuonna 1855 muuttokirjan Helsinkiin, jossa hän toimi musiikinopettajana. Hän kuoli 88-vuotiaana vanhainkodissa De Gamlas Hem 13.12.1899.