Sitten törmäsin mielestäni rajuun funktionalismiin. Rakennuksessa toimii nyt taidemuseo, jonka henkilökunnalta kuulin, että 1930-luvulla valmistuessaan siinä oli poliisilaitos.
Kuution takaa pilkottaa vuonna 1831 valmistunut sympaattinen puinen raatihuone, jonka kuvasin myös etupuolelta. Mitenköhän tämä on selvinnyt läpi laajennushaaveiden ja purkuintojen? Tästä ei infokyltti kertonut vaan selosti Raatihuoneella järjestettyjä juhlia, joissa Elias Lönnrotkin oli ahkerasti tanssinut.
Patsaassaan Lönnrot kuitenkin istuu, aivan kuten Paikkarin torpalla ja Helsingin keskustassa. Eikö missään ole vaeltavaa ja energistä Eliasta?
Elias katselee Kajaanissa Ämmäskoskea ja ehkä vähän linnanrauniotakin. Jollain esittelysivulla korostettiin sen olevan pohjoisin kivilinna Suomessa vai oliko koko maailmassa, mutta eiköhän se Suomessa ole enimmäkseen tunnettu ainoana linnanrauniona, jonka päältä on rakennettu tie.
Esittelykyltissä linnasta annetaan minusta epärealistisen fiini kuva,
mutta kyllähän rauniosta romantiikkaa löytyi. Sillä paikalliset graffiittitaiteilijat olivat toistaiseksi rajoittaneet työnsä vasta melko pienelle alueelle.
1 kommentti:
Aikku
Lähetä kommentti