Leviävän tutkimuksen monet yhteydet

Antti Mäkinen: Guds värk uti Kina

Elämäntarinoita digitoiduista aikakauslehdistä haravoidessani löysin vapaakirkon Kiinaan lähetystyöhön lähettämät naiset: Agnes Meyer (1861-1897), Wilhelmiina Arpiainen (1859-1922) ja Verna Hammarén (s. 1863). Koska en lähetystyötä arvosta, huomioni kiinnitti Hammarénilta puuttuva kuolinvuosi. Miksi kohtalonsa epäselvä?

Digitoiduista lehdistä löytyi varsin vaivattomasti tieto hänen avioitumisestaan Daniel Croftsin kanssa. Tämän kaima, pojanpoika ja Ihan Oikea Historiantutkija on kirjoittanut elämäkerran Upstream Odyssey: An American in China, 1895-1944, joten lähestyin tiedustelulla. Häpesin sitten silmät päästäni, sillä Hammarénin elämänkulku avioliiton jälkeen selvisi pääpiirteittäin arkistoluettelosta, jonka löysin viisi minuuttia sähköpostin lähettämisen jälkeen.

Vastauksen saatuani kirjoitin Facebook-päivityksen "Lähetin eilen turhaan harkitsematta tiedustelun amerikkalaiselle historiantutkijalle, joka oli kirjoittanut kirjan isoisästään, joka meni naimisiin suomalaisen lähetystyöntekijän kanssa Kiinassa 1899. Sain ystävällisen vastauksen, mutta mies sai käsityksen, että olen kiinnostunut Kiinan lähetystyön historiasta. Hups."

Tuttavani kommentoi "Kaisa, konteksti voi avata ihan uusia näköaloja varsinaiseen kiinnostuksen kohteeseenkin. Tässä Satakunnan historian V-osaa lueskellessa monet palaset ovat itselläni loksahdelleet paikoilleen." Mietin pitäisikö alkaa selittää, että suomalaisilla lähetystyöntekijöillä ei kyllä ole mitään yhteyttä 1600-luvun immeisiin, jotka ovat minulla työn alla.

En viitsinyt ja hetken kuluttua mieleen tuli FB-päivitykseni vuoden ensimmäisen taudin aikaan: "Illan nanoserkkulöytö. Hermokuumeessa/-sta kääntynyt mies, joka meni lähetystyöhön Kiinaan. Pitäisiköhän olla varovaisempi tämän sairauden hoidon kanssa?" Että oli minulla kumminkin tutkimuksellinen yhteys Kiinaan ja lähetystyöhön.

Saman päivän edellisessä päivityksessä olinkin todennut: "Kun yhteensattumia hakee tarpeeksi kaukaa, niin kyllähän niitä löytyy. Toipilashengessä tein Schildt-googlailuja (ja että on ihanaa, että on olemassa kirjankustantamoja, joiden nimessä on sana Schildt) ja totesin esitädin tytärpuolten appiukon vuokranneen Penningbyn tilaa Lännassa samoihin aikoihin kun Petter Sund kasvoi samassa pitäjässä. Olen Ruotsin maantiedossa edelleen niin pihalla, että tämä ilahduttaa."

Näin. Olisi tietenkin hienoa, jos hutkimuksesta syntyisi syvällisiä konteksteja, mutta onpahan edes jotain yhteyksiä asioiden välillä.