Huutomerkillisissä näyttelyissä

Kiersin eilen vaihteen vuoksi Museokortin kanssa lähiympäristössäni.

Kansallismuseoon poikkesin tarkistamaan näyttelyä Come to Finland! Se oli paljon isompi kuin olin ajatellut ja takki olisi pitänyt jättää narikkaan. Ainoa otokseni ei kuvaa alkuunkaan näyttelyn mukavaa ja aurinkoista tunnelmaa, jossa 1900-luvun alkupuolen matkailujulisteita oli vain kevyesti kehystetty esinein.

Tunnelman ohella ihastuin julisteiden esittelyteksteihin. Ne eivät olleet puristetun lyhyitä vaan tarjosivat tietoa ja näkökulmaa julisteeseen. Useampia luettuani havahduin minä-muotoon. Palasin alkutaulun luo ja katselin sitten tarkemmin julisteiden omistajatietoja.

Useat (tai useimmat?) näyttelyn julisteista kuuluvat Magnus Londenin kokoelmaan, jonka ympärille hän on rakentanut yrityksen Come to Finland, joka myy julisteiden uusintapainoksia ja muita kuvista rakennettuja tuotteita. Näitä voi ostaa näyttelyn viimeisen huoneen kaupasta.

Kriittisesti voisi siis sanoa, että Kansallismuseoon on tuotu myyntinäyttely. Mutta kun se on nautittavampi kuin moni "aidompi" museonäyttely, niin miksi motkottaa. Ehdottomasti aion mennä katsomaan näyttelyä toisenkin kerran. Ilman takkia ja kiirettä.

(Liiallisella kiirellä kurkistin myös Kultturien museon kokoelmista koottuun näyttelyyn Arktisen henki ilmaisessa pop up-tilassa. Aivan upeita esineitä. Esillä vuoden loppuun.)

Jatkoin nuoren itsenäisen Suomen parissa HAM:n näyttelyssä Modernia elämää! Yläkerran isoon tilaan on luotu komea katsaus taidetta ja muotoilua. Mielenkiintoisin rinnastus oli ryijyjen ja modernin arkkitehtuurin välillä, mutta siitä ottamani valokuva ei tunnelmaa tavoittanut.

Mieleen pulpahti verrokkina viime hetkellä katsastamani Designmuseon Kekkos-näyttely. Siinähän minua miellytti erityisesti näyttelytekstit, joissa oli ajatuksia ja oivalluksia. HAM:ssa tekstit olivat tappavan tylsiä kliinisessä objektiivisuudessaan. Ei niitä edes jaksanut lukea.