Onnistunut arkistomatka Tukholmaan

Alku ei ollut lupaava. Olin toki ottanut opiskseni viime vuoden erehdyksestä ja nyt katsoin huolellisesti NAD:ssa, että missä arkistossa minulle merkitykselliset käräjäpöytäkirjat olivat. Tukholman kaupunginarkistossa (joka toimii myös alueellisena arkistona). Tarkistin heidän sivunsa ja varasin matkan niin että olisin Tukholmassa pitkän aukiolon päivänä ja olin hyvin tyytyväinen itseeni.

Kunnes muistin tarkastettavan viitteen toisen kihlakunnan käräjiltä ja ihmettelin, ettei kyseistä vuotta ollut kaupunginarkiston luettelossa ollenkaan! Lähetin oitis tiedustelun ja sain vastauksen, että on todennäköisesti käytetty Riksarkivetin puhtaaksikirjoitettuja pöytäkirjoja. Auts! Ihan sama juttu kuin Suomessa, mutta kun renovoiduistakin saan heikosti tolkkua ei alkuperäisten olemista ja tutkimista ole tullut ajatelleeksi. (Varsinkin kun ne eivät ole Helsingissä.)

Koska oletin saavani renovoiduista pöytäkirjoista enemmän/jotain irti matkan pääkohde vaihtui Riksarkivetiin ja huolellisesti mietitty aikataulu oli pilalla, sillä sen pitkä päivä ei osunut matkalleni.

Tällä mielellä lähdin viime tiistaina kohti Tukholmaa. Laivaterminaalista siirryin metrolla Riksarkivetille, jossa olin klo 11. "Huolellisesti" kokoamastani muistilistastani puuttui arkistonmuodostaja kokonaan ja eka tilaus meni mönkään kaksoisnumeroinnin tulkinnan vuoksi, mutta melko pian istuin ihmettelemässä 1700-luvun alun käsialaa. Suoraan paperilta. (Hieman aikaa olisin säästänyt tekemällä tilauksen etukäteen spostilla. Maksimimäärä 5 yksikköä.)

Artikkelissa mainittu juttu löytyi ja Petter Sund ei pettänyt odotuksiani vaan ramppasi käräjillä pakolaisaikanaan yhtä usein kuin Helsingissäkin. Jaksoin tavata tekstejä melkein neljään asti.

Palasin Riksarkivetiin torstaiaamuna tarkoituksenani kaikessa rauhassa käydä läpi jo löydetyt keissit ja saatuani palautettua jonkun niteen tilata vihoviimeisen listaltani.

Sen viimeisen, jossa mainittiin Petterin veli! Josta en ollut koskaan kuullutkaan. Spontaanisti elehdin iloani istualtani niin, että naapuri kääntyi katsomaan.

Saatuani renovoiduista käräjäpöytäkirjoista yllättävän paljon tolkkua (lue: melkein joka 3. sana) ja huomattuani niiden kattavuuden merkittävän aukollisuuden rohkaistuin siirtymään kaupunginarkistoon, jossa oli tänä iltana edellä mainittu pidempi aukiolo, ja tilaamaan sen säilyttämät käräjäpöytäkirjat.

Osittain alkuperäiset pöytäkirjat täyttivät odotukseni sotkuisuudellaan ja rennommalla käsialalallaan. Mutta onneksi en jättänyt yrittämättä. Ensinnäkin puhtaaksikirjoitetussa pöytäkirjassa sanitoitu erimielisyys pitäjän papin ja Sundin vaimon välillä oli kirjoitettu auki todistajanlausuntoa myöden. Toiseksi alkuperäisissä oli mukana käräjiä, jotka puuttuivat puhtaaksikirjoitetuista.

Monia jäi puuttumaan molemmista, mutta kaupunginarkiston kappaleista löytyi Petterin huoli veljensä (toinen!) pojan perinnöstä ja lainhuudot, joilla Petter osti sisaruksiensa (!) osuudet Mörtsundasta. Mies, joka tätä ennen oli ilmestynyt tyhjyydestä Helsinkiin vuoden 1680 paikkeilla onkin nyt osa monilapsista perhettä ja mahdollisesti hakeutui pakolaisena entiseen kotipitäjäänsä. Harmittavasti paikkakunnalta ei ole henkikirjoja vuotta 1708 edeltävältä ajalta eli perheen aikaisemman elämän paikantaminen on melko mahdotonta.

Mutta tähän tulokseen täytyy olla erittäin tyytyväinen. Sopivaksi lopuksi aivan viimeisenä selaamani vuoden 1708 pöytäkirjan viimeisellä aukeamalla oli kuva miehestä, jonka voi myös tulkita päiväänsä tyytyväiseksi.