Tosin, jos matkustaa arkistojen perässä Tukholmaan, voi kai lähteä saman hintaiselle (!) reissulle Hämeenlinnaan. Tämän sain aikaiseksi eilen, kun arkiston aukiolo oli pisimmillään. Olin siis täysin valmis istumaan ja selaamaan papereita tuntikausia.
Paitsi en, kun niistä ei löydy mitään. Tein 11 tilausta ja ainoat matkaan liittyvät sivut olivat ne, joihin oli viitteet Hämeenlinnan historiassa. Ripaus lisätietoa, mutta ei (taaskaan) toivomaani. Hakutekniikkani on hapuileva, mutta mitä muuta kuin lähteviä ja tulevia kirjeitä olisi voinut katsoa?
Hämeenlinnan kaupunginmuseon uusi muoto uudella nimellä Museo Skogster kiinnosti mediamainintojen perusteella. Yllätti pienuudellaan. (Jotain lisää/uutta tulossa ensi vuonna?) Sekalaisista esineistä lyhyine teksteineen tuli mieleen Facebook-päivitykset.
3 kommenttia:
Hei. Löytyisikö läänintilien tositekirjoista mitään? Ne ainakin olisivat Helsingissä ja joitain on myös digitoitu. Tositekirjat tosin ovat sikäli ikäviä, että ne ovat huomattavan laajoja, joten yksittäisten asioiden löytäminen voi olla työlästä. Yleisesti toteaisin arkistoluetteloista, että niihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella etenkin Ruotsin vallan aikaisten aineistojen osalta. Tämä ei niinkään johdu siitä, että luettelot olisi tehty huolimattomasta vaan siitä, että aikoinaan asiakirjoja ei ole välttämättä ryhmitelty mitenkään systemaattisesti, eikä luetteloja tehtäessä ole ollut mahdollista käydä paksuja sidoksia läpi sivu kerrallaan. Vakkaan tietot on taas siirretty pääosin suoraan vanhoista paperiluetteloista. Luettelot saattavat olla ylimalkaisia (esim. voudintilien tositekirjat sisältävät paljon muutakin kuin tositteita) ja toisaalta esim. kaikki kirjeenvaihto ei välttämättä ole kirjeenvaihdon alla vaan sitä voi olla myös tositteissa jos se liittyy suoraan niihin. Jotkin kokonaisuudet on voitu jo aikoinaan erottaa muista ja sijoittaa johonkin muuhun yhteyteen, jolloin ne (ehkä) näkyvät erillisinä sisällön mukaan järjestetyissä asiakirjoissa (mikä arkistomaailmassa on kauniimpi ilmaus "sekalaisille" asiakirjoille) tai sitten ne vain jäävät piiloon koska eivät ole siellä missä niiden periaatteessa pitäisi olla (sijoituspaikka on voinut olla 200 vuotta sitten looginen mutta ei ole sitä enää). Lisäksi asiakirjoja on saattanut joutua myös viranhaltijoiden yksityisarkistoihin, vaikka ne periaatteessa kuuluisivatkin julkisiin asiakirjoihin. Esim. maaherrojen henkilö- tai sukuarkistoissa voisi olla jotain asiaan liittyvää, jos niitä ylipäätään on säilynyt ja ne on luovutettu Kansallisarkistoon.
Kiitos. Tositekirjat mahdollisuuksineen ja ongelmineen ovat tuttuja, vaikka en olisoi osannut kuvata yhtä hyvin kuin sinä. Testailin tämänkin projektin puitteissa, mutta löysin "vain" mestauslaskuja 1700-luvulta. (Materiaalia on koossa tarpeeksi ja tämä arkistoharhailu taitaa vain olla kirjoittamisen välttelyä.)
Aiempi blogiteksti (jota en ollut tullut lukeneeksi) on tosiaan hyvin kuvaava läänintileihin liittyvien ongelmien suhteen. Vastaavia tapauksia todennäköisesti löytyy paljon muitakin, joten aineistoja jää aina "piiloon" ellei niitä löydä sattumalta, koska kaikkia arkistoja ei vain voi käydä systemaattisesti läpi varmuuden vuoksi. Kuninkaan matka on vielä sen verran erityinen tapaus, että sen asiakirjoille ei välttämättä löydy mitään "vakiintunutta" paikkaa. Toisaalta hyvä, jos aineistoa on jo löytynyt riittävästi, joten onnea kirjoittamiseen.
Lähetä kommentti