Aika modernilta kuullostaa jumalanpalvelus puhelimen kautta esitettynä, mutta Wikipediasta tarkistettuna puhelimia käytettiin oopperan live-esityksiin Ranskassa jo 1880-luvulla. Vaikea uskoa, että Toholampi oli ainoa tekniikan hyödyntäjä Suomessa, mutta vaikea on myös keksiä hakusanoja, joilla etsiä muita vastaavia uutuuksia sanomalehdistä.
Pohjanmaalla oltiin kyllä valmiita uutuuksiin. Ainakin jos Velikullassa 16/1905 julkaistulla kuvalla "Kokkolan emäntien kirkkomatkalta tänä kesänä" on tositausta.
Polkupyörän halvalla aikoi lauvantaina eräs vaasalainen työläismies anastaa J. Rudbäckin konttorihuoneuston edustalta täällä. Pitkältä ei ehtinyt vieraalla hevosella kuitenkaan herrastella kuin poliisi kuletti miehen parempaan talteen. (Kokkola 5.7.1905)
Työmies Julius Eblanpoika Hetén Vaasasta tuomittiin polkupyörän varkaudesta pidettäväksi 4 kuukautta vankeudessa ja 2 vuodeksi menettämään kansalaisluottamuksensa. (Kokkola 12.7.1905)
3 kommenttia:
K:la tarkoittaa Kokkola-lehteä. 25. ja 29.1. välillä ilmestyi vain yksi numero 27.1. josta tuo juttu ihan samanlaisena löytyypi
Kiitos. Sanomalehtihaussani oli siis jotain epäonnistunutta, sillä Kokkolan lehtiä en saanut oikeilta päiviltä ulos. Olisi siis pitänyt katsoa kalenterinäkymää.
Hei,
Itse asiassa tuo uutinen ylitti aikoinaan kansainvälisen uutiskynnyksenkin! Amerikansuomalainen sukututkijaystäväni lähetti minulle kesällä -20 samansisältöiset lehtileikkeet ja pyysi kääntämään englanniksi. Toinen oli saksankielinen ja julkaistu Indiana Tribunessa (Indianapolis, Indiana) 9.3.1903, toinen kirjoitettu ruotsiksi lehteen Minnesota Stats Tidning (Minneapolis, Minnesota) 25.2.1903. Minusta se oli siinä määrin hulvaton juttu, että tein vähän kyselyä toholampilaisten kotiseututuntijoiden keskuudessa. Silloin valitettavasti paljastui, että juttu ei voi olla totta.
Kirkkoherra Anton Aimonen sai luvan senaatilta perustaa puhelinyhteyden Toholammille vuonna 1911. Perustettiin osuuskunta, joka ryhtyi asiaa innokkaasti ajamaan. Sisällissota keskeytti kuitenkin puuhat; ensimmäiset kilometrit kuparikaapelia ostettiin Raahen Telefoni Oy:ltä vasta 1919. Tämän ja paljon muuta tietää kertoa Anna-Maija Kujala.
Paikkakunnalla on veikattu, että tarinan lähde voisi olla tuolloin Amerikkaakin kierrellyt paikallinen huuliveikko Emppu Porkola, jonka jutut eivät aina pysyneet ihan totuuden raameissa.
Usein todellisuus on tarua ihmeellisempi, tässä näyttäisi valitettavasti käyneen päinvastoin!
T. Jukka Hietala, Porvoo
Lähetä kommentti