Kielivähemmistöistä pari näkökulmaa

Aamun Hesarissa oli hyvä juttu suomalaisista, jotka eivät osaa englantia, vaikka "kaikki suomalaiset" osaavat. Piikki sydämeeni, sillä olen sortunut turhan usein täällä lainaamaan itsestäni mielenkiintoisia alkuperäistekstejä ja jättänyt suomenkielisen referaatin toisinaan kokonaan tekemättä.

Sanomalehdistä ja englanninkielestä puheen ollen... Amerikkalaisten sanomalehtien selailusta on jäänyt happanemaan linkki, joka sopii teemaan. Minnesotan St. Paulissa ilmestyvä Daily Globe kertoi 9.10.1878 paikallisen oikeuden käsittelemistä jutuista varsin yksityiskohtaisesti.

Ongelmaa oli aiheuttanut väkivallasta syytetty John Abrahamson, joka ei osannut kuin suomea. Kaupungista ei ollut löydetty tulkkia. Parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi oli löydetty ruotsinkielinen, joka ymmärsi suomea, jota olisi pystynyt kääntämään ruotsiksi, joka olisi puolestaan pitänyt tulkata englanniksi. Ennen kuin ketju saatiin toimimaan mies kutsuttiin veljensä kuolinvuoteen ääreen. Puolustusasianajaja ei siis ollut voinut keskustella syytetyn kanssa ennen oikeudenkäyntiä. Tuomari esitti tarkistuskysymyksen Abrahamsonin englannin kielen taidosta, johon puolustusasianajaja vastasi

Next to nothing. There are settlements of Finns at Okato and Calumet. He can and has said so much: "Calumet, go." "Okato, go." But, may it please your honor, I can't go.

Amerikan oikeusjärjestelmästä voi olla montaa mieltä, varsinkin historiallisesti. Mutta tässä tapauksessa se toimi niin asiallisesti, ettei käsittelyä jatkettu ilman tulkkia.

Ja tulkeista kun tuli puhe. SKS järjestää huhtikuun alussa seminaarin Romani, saame ja viittomakieli – suomalaisia vähemmistökieliä. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita, mutta viittomakielisten pitää ottaa oma tulkki mukaan, sillä järjestäjille ei moinen idea ole tullut mieleen. Tuntuu aika ikävältä ajatukselta, että enemmistö puhuu vähemmistöstä, joka ei pysty osallistumaan keskusteluun ilman henkilökohtaista tulkkia.