Viime viikonloppuna tartuin jouluksi tilaamaani Nathalie Haynesin kirjaan The ancient guide to modern life. Kuten nimi kertoo, antiikista on kyse. Antiikista, josta en ole edelleenkään suuremmin kiinnostunut, eikä kirjasta tullut montaa sivua luettua.
Sen verran kuitenkin, että selvisi kirjoittajan tavoitelleen rinnastuksia nykyaikaan ja -elämään. Mikäs siinä, mutta fiilispohjalta sanoisin, että vastaavaa sisältöä antiikin politiikasta, uskonnosta, naisten asemasta ja viihteestä olen nähnyt tusinassa muussakin kirjassa. Sen sijaan en muista yhtään kirjaa, jossa popularistisella, mutta asiallisella otteella rinnastettaisiin nykyaikaan tai muuten selostettaisiin esimerkiksi keskiaikaa tai 1600-lukua.
No, pulpahti sitten kuitenkin mieleen englanniksi kirjoitetut ja Englantia käsittelevät The Time Traveller's Guide to Medieval England: A Handbook for Visitors to the Fourteenth Century ja The Time Traveller's Guide to Elizabethan England. Niissä on vähän samaa, mutta Ian Mortimerin teksti oli makuuni hieman liian raskassoutuista enkä kumpaakaan kirjaa ole lukenut läpi. Mutta jos joku tekisi Suomesta tai edes Ruotsista yleisymmärrettävää tekstiä yhteiskunnallisista oloista... Arjen historia -kirjasarjan ensimmäinen osa kattoi turhan pitkän pätkän ajallisesti ja oli hankalasti kädessä pidettävä.
Kirjoituspöytäni yläpuolella on hyllyllä Aimo Halilan Me raatiherrat ja porvarit sekä Opin teillä oppimaan. Ne eivät formaatiltaan vastaa edellä mainittuja ulkomaalaisia, mutta edustavat mielestäni hyvää popularistista arjen (mikro)historiaa. Lähimmäksi tuota tyyliä nykyisistä historiankirjoittajista pääsee Kirsi Vainio-Korhonen. Teemu Keskisarja ja Kustaa H. J. Vilkuna ovat turhan tuskaisia ja verisiä. Mutta olenko unohtanut jonkun muun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti