Voisiko joku tehdä museoon aktivointipisteitä, jotka aikuiset kokisivat itselleen(kin) tarkoitetuilta? (Ei välttämättä antiikkista pyykinpesua, kuitenkaan. Reippaasti väritetty kuva Fylkesarkivet i Sogn og Fjordane, Flickr Commons) Leikin ja tekemisen kautta oppiminen ei lopu kouluun pakottamisella. Vaikka kuinka olisi yhteiskunnan tavoitteena. (Kunnes sitten työpaikalla koulutuskustannuksien hallitsemiseksi "keksitään" työssä oppiminen.)
Tämän lyhyen kommentin jatkeeksi kertyneitä opinnäyte yms. linkkejä museoista ja historian oppimisesta:
- Salminen, Elina: Monta kuvaa menneisyydestä : etnologinen tutkimus museokokoelmien yksityisyydestä ja julkisuudesta
- Hirvonen, Sini: Kuka omistaa menneisyyden? : vapaaehtoiset ja virkamiehet museotoimijoina
- Leskinen, Tutta: Kotiseudun transformaatio matkakohteeksi : esinemuistojen kertomusanalyysi
- Hämeenaho, Pilvi: Folklorismi : sovellettu menneisyys osana nykypäivän suomalaisuutta
- Vertanen, Mira: Muiston pysyvyys : ikääntyneen oman elämäntarinan löytäminen muistelemisen ja taiteen avulla
- Lipsonen, Netta: Valokuvien sisällönkuvailu ja merkitysten muodostuminen museon kuva-arkistossa
- Tammisto, Saana: "/ ettei mitäin Coilta / homelta ja catzomattomudest turmellais" : kirkollisen esineistön inventointi Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa
- Jori Pitkänen: Pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmetodina
- Päivi Lappalainen: Museossa oppiminen. Koulun ja museon yhteistyö luokanopettajien, oppilaiden ja museotyöntekijöiden kokemana.
- Salla Oksanen: Oppiminen draaman ja leikin avulla. Kotkan Taide- ja mediapajan Nuijasota-produktio
- Helena Kaksonen: Menneisyyden ihmistä etsimässä : draama historian opiskelun ja ymmärtämisen välineenä
- Antti Vainionpää: Näkökulmia oppimiseen ja motivaatioon videopelien avulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti