Yxi Akka joka itki Lehmäänsä

Kerran tapahtu se kova onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy Lehmänsä vajois vetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päivät ja ääneensä lollotti ja valitti; voi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua vastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä enää kaju vastaa kankahilla. --- Tätä teki se hopero Akka ja vielä kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, niin että häneltä vijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket kuin minä messuan.. Akka vastais: kuin minä kuulen teidän äänennä ... Ak! ... nijn minä muistan minun Tuorikkini ... voi kuinga se oli ...

Oppi. On hulluja kylvämätäkkin.

Christfrid Ganander: Uudempia uloswalituita satuja (1784)

Oikeaa itkemistä oli leskillä, joista 1700-luvun osalta tieto Jenni Toivasen gradussa Jälkeenjätetyt : leskinaiset 1700-luvun lopun jämsäläisessä maalaisyhteisössä.. Välillä itketti ehkä lehmiäkin, Teemu Keskisarjan väitöskirjaa "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa" : Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa en vieläkään ole lukenut. Eläimistä puheenollen... Kirsi Nuutinen: Suomenhevonen metsätyössä - Matka historiasta nykypäivään

Vielä pari 1700-luvun tutkimusta. Sophie Litoniuksen gradu on Vänner, kolleger och gynnare : Namngivningen av de finska fästningsverken under Augustin Ehrensvärds tid. Verkossa myös Ville Sarkamon gradu Kunniaan tuomitut : kunniakoodiston hallitsema karoliinisotureiden elämä 1600-1700 -lukujen vaihteessa. Sarkamo jatkoi tutkimustaan ja väittelee Jyväskylässä 16.12., väitöskirjansa otsikkona “Karoliinien soturiarvot. Kunnian hallitsema maailmankuva Ruotsin valtakunnassa 1700-luvun alussa” (Tiedote, jossa linkki kirjan elektroniseen versioon).