Kun saisin mitä sanelen

Kari Rydman oli lukenut kansanrunoutta ja poiminut blogiteksteihinsä tyttöjen ja poikien elämästä kertovia ilmaisuja. Itse otin Kanteletarta taannoin selatessani talteen kotimaisia versioita teemasta, joka on tuttu Viulunsoittaja katolla -musikaalin sävelmästä If I were a rich man ja myös Abban iskelmästä Money, money, money. Eli minkälaista on kansanrunojen unelmien rikas elämä?

Sillenpä minä menisin,
kull' ois kuusi kultavyötä,
viisi verkaista hametta,
kull' ois kuusi kammaria,
seitsemän salitupoa
ja kaheksan kellaria
kellarit teloja täynnä,
telat täynnä tynnyrejä,
tynnyrit olutta täynnä
juoa jouten ollessani,
kielin kelpotellakseni.
Kun saisin, mitä sanelen,
kun saisin salitupihin,
minä rouvaksi rupeisin,
kauppamiehelle kanaksi,
pohatalle puolisoksi,
joisin kahvit kaiken päivän,
söisin suuhuni sokurit,
mesileivät mieltä myöten.

Yleisempi ja tunnetumpi kansanrunoteemahan on lapsuudenkodin kaipaaminen miniäksi jouduttua. Tällaisesta toinen elämän unelmakuva:

Orjat survoi, orjat jauhoi,
rengit riskit riihen tappoi.
Minä luhissa makasin,
luhissa lukon takana,
alla viien villavaipan,
päällä kuuen korvatyynyn.
Menin aittahan mäelle,
särin siellä vehnäleivät,
sivalsin sianlihoja,
viileskelin voimuruja.

Mitähän numeroita eilisessä lottoarvonnassa valittiin...